Suomen Karateliitto 50v

Suomen Karateliitto r.y. 50-vuotisjuhlatilaisuus

19.10.2019

Onnittelen lämpimästi 50 vuotta täyttävää  Suomen Karateliittoa.

Allekirjoittaneella on onnitteluihin erityinen suhde, minkä vuoksi tervehdykseeni liittyy aito tunnelataus. Sallittanee lyhyt sipaisu liiton historiaan alkaen pisteestä nolla:

Ensiksi faktat: Liitto perustettiin sopimuskirja-nimisellä asiakirjalla 6.12.1969, itsenäisyyspäivänä siis. Allekirjoittajina tässä perusilmoituksessa olivat Meido-Kan r.y:n puheenjohtaja, arkkitehti Risto Skogström, ja Helsingin reaalilyseon, eli Ressun silloinen matematiikan opettaja Risto Saarela. Toisena allekirjoittajana oli Turun Akateeminen Judokerho r.y, edustajanaan puheenjohtajansa Iiro Kaisti. Kolmantena allekirjoittajana oli ehkä silloin ainoa suomalainen karateseura, Wadokan karateseura r.y., allekirjoittajana puheenjohtaja Ilkka Rautavirta ja Tapiolan yhteiskoulun äidinkielen opettaja Taisto Raumala.

Perusilmoitus saatiin  toimitettua yhdistysrekisteriin 15.12.1969 . Yhdistyksemme rekisteröitiin 6.4.1970 – uusi, oikeustoimikelpoinen,  Karateliitto oli syntynyt. Tällöin valittiin liiton puheenjohtajaksi Lauri Siurala, allekirjoittaneesta tehtiin toiminnanjohtaja. Olimme tilanteessa, missä edessämme oli konkreettisesti puhdas taulu, minkä alareunaan oli vasta piirretty ensimmäiset varovaiset olemassaolon merkit.

Siurala lopetti puheenjohtajuutensa vuoteen 1970, minkä jälkeen otin tehtävän vastaan. Etenimme liiton toiminnassa pikkuhiljaa opetellen kaikkia uusia, liittotason toiminnassa esille tulevia, kommervenkkeja. Jokainen voi kuvitella mielessään mitä oli pyörittää liittotason toimintaa opiskelijapojan boksissa ainoina työkaluina paperi, kynä ja puhelin – nimittäin lankapuhelin. Ehkä joku läsnäolijoista vielä tuntee tuon oudon kapistuksen…

Uutta toiminnajohtajaa ei  valittu, joten ne tehtävät menivät puheenjohtajuuden ohella. Hallitus oli toki olemassa. Liiton toiminta oli melko hiljaista – tilannehan oli se, että koko lajimme oli niin  uutta, että kaikissa seuroissa aktiivisimmat keskittyivät olennaisen, eli lajin opetteluun. Olimme kaikki ottamassa vasta ensi askeleita karaten parissa. Koko Suomen myöhempi karate-eliitti puuhaili vielä ankarasti kyu-arvojen tavoittelussa.

Muutos seurojen toiminnassa tapahtui todennäköisesti sensei Tatsuo Suzukin vaikutuksesta. Hän oli tullut Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1967, minkä seurauksena  karateseura Wadokan r.y. syntyi. Suzuki-san, joka oli aktiivinen Wado-kain lähettiläs, oli selvittänyt Meido-Kanin olemassaolon ja tuli dojolle. Meido-Kan oli juuri tuolloin vailla kouluttajaa Goju-ryu opettajansa Masao Tanaben lopetettua. Suzuki häikäisi tietenkin kaikki. Hänen vaikutuksestaan Wadokanin ja Meido-kanin välille syntyi elävä yhteistyö ja kilpailutoiminta otti ensi askeleensa: Ensimmäinen liiton puitteissa käyty kilpailu oli Suzuki-no-kinen shiai 11.-12. 5.1970 (=Suzukin nimikkokilpailu).

Kesäleirin yhteydessä 3.7.1970 käytiin joukkuekumiteottelut Budokwai, Ruotsi – Hampurin yliopiston joukkue ja Meidokan. Tämä ei ollut liiton kilpailu, mutta oli – suomalaisten hyvän menestymisen vuoksi – johdantoa .  varsinaiselle hullutukselle, mikä siitä seurasi. Huhtikuussa 1971 liitto nimittäin järjesti Suomi-Ruotsi maaottelun Helsingin urheilutalolla.

Hyvin me siinä ottelussa pärjäsimme, tulimme toiseksi.

Siitä maaottelusta kulki vielä takavuosina paljon juttuja. Keskeistä oli, että Ruotsi oli meitä  sukupolven edellä karatessa. Heidän joukkueenjohtajansa, Attila Metzaros oli danin arvoinen ruotsalaisten kouluttaja ja ainoa tuomaritehtäviin kykenevä henkilö. Hän oli siis ottelun ainoa tuomari.

Emme me tähän hävinneet – eivätkä ruotsalaiset päässeet helpolla. Joukkueessamme oli ottelijana wadokanilainen Max Jensen -niminen kokenut judoka ja herrasmies, karatessa muistaakseni vihreä vyö. Karatepuolen puutteet Max Jensen korvasi luunkovalla asenteella ja mustan vyön judokan taidoilla. Tekniikkana oli pyyhkäistä ashi-barailla vastustaja kumoon ja laittaa tsukia perään liikoja pidättelemättä. Legenda tästä maaottelusta syntyi, kun ambulanssi oli kahdella eri kerralla kuljettanut  Ruotsin maajoukkueen ottelijan Töölön ensiapuasemalle paikattavaksi. Toisen keikan jälkeen ambulanssi pysäköi urheilutalon läntisen yläkatsomon ulko-ovien kohdalle – pojat jäivät  ovelle päivystämään seuraavaa kuljetusta. Kuten sanottu, tulimme toiseksi.

Vuonna 1973 saimme ensimmäisen hyväksynnän kansallisen päätuomarin oikeuksista. Olimme siis tuolloin jo Euroopan karateliiton jäsen. Vuosien  1977 – 1980 välisenä aikana saimme EKU:lta myös  ensimmäisiä kansainvälisiä tuomarioikeuksia.

Tärkeimpänä henkilökohtaisena aikaansaannoksenani pidän systemaattisen tuomarikoulutuksen aloittamista Suomen karaten piirissä v.1977. En toiminut liiton puheenjohtajana vuosina 1976-1977, vaan tuomarivaliokunnan vetäjänä. Tehtävä sisälsi kilpailusääntöjen suomentamisen, opetusmateriaalin kirjoittamisen ja monistamisen – tämä tapahtui mekaanisella kirjoituskoneella ja ns.vahaksilla, joiden avulla saatiin monisteet tuotettua. Tekniikka ei liene enää tuttu nykypolvelle.

Ensimmäinen tuomarikurssi pidettiin 7.5.1977 Helsingissä. Viimeinen pitämäni kurssi toteutettiin 19-20.5.1984 Helsingissä. Väliin mahtuu runsaasti kursseja eri puolilla Suomea ja yksi kurssi Tallinnassa.

Sain vastaanottaa 17.1.1998 Suomen Karateliiton Tuomarivaliokunnan myöntämän  mitalin kiitokseksi ”Suomessa tehdystä karatetuomaroinnin pioneerityöstä”. Olen ylpeä tästä huomionosoituksesta.

Vuoden  1977 syksyllä tapahtui suuri käänne Suomen Karateliiton historiassa: pääsimme SVUL:n jäsenyyteen. Käänne merkitsi sitä, että liitto ei enää toiminut satunnaisesti siellä täällä eri hallituksen jäsenten kotinurkissa, vaan saimme toimistotilan ja koko mahtavan SVUL:n koneiston käyttöömme. Pääsimme myös urheilujärjestöille myönnettävän valtionavun piiriin. Tälle oli tarvetta, elettiin nousevan karateboomin aikaa. Jäsenseuroja oli vuoden 1978 lopulla 36 ja jäseniä seuroissa vajaa neljä tuhatta.

Vuoden 1977 lopulla tulin valituksi uudelleen puheenjohtajaksi, tämä kausi jatkui vuoteen 1985 asti.

Ensimmäiset karaten euroopanmestaruuskilpailut Suomessa järjestettiin v. 1979  Samassa yhteydessä Suomi sai varapuheenjohtajapaikan Euroopan karateliitossa.  Liiton myöhempi edustus karaten kansainvälisissä elimissä on ollut kiitettävää.

Karateliitto on toiminut lajia ja yhdistystoimintaa kehittäen onnistuneesti nyt 50 vuotta. Ensimmäisten vuosien ajalta ei voi olla muistamatta eräitä suuria menestyjiä, joista ensimmäinen on Tapio Pirttioja, yhä aktiivinen liiton luottamushenkilö. Valtavaa asennetta ja suurta sydäntä edustavat myös Olavi Tuovinen ja Jukka Lindström. Johtotehtävissä pitkän ja ansiokkaan uran tehneet Yrsa Ranki ja Seppo Tarkkonen kuuluvat ehdottomasti näihin arvostettaviin henkilöihin. Leila Salakari ja Nina Lätti hoitivat liittoa osaavasti ja rakentavasti.  En missään tapauksessa halua unohtaa niitä satoja muita henkilöitä, jotka ovat olleet täyttämässä sitä puhdasta taulua, mikä eteemme asetettiin. Saimme sitä yhdessä täytettyä niin, että jälki näkyy jo kauas.

Toivotan liitolle, liiton puheenjohtajalle ja kaikille toimielimille onnea ja menestystä vaativassa työssään lajissamme, joka nähdään ehkä olympialajina lähitulevaisuudessa.

Meidän tabula rasamme ei ole lähellekään täyteen kuvioitu.

Hyvää juhlapäivää kaikille !

Kari Kuula