Henkilökuvassa Edvin Sora ja Takaisin tatamille -projekti
Kuka olet, mitä teet ja miten karate kuuluu elämääsi?
Olen Edvin Sora, yrittäjä, sisällöntuottaja, käsikirjoittaja, juontaja ja tapahtumatuottaja. Olen tehnyt muun muassa televisio- ja podcast-tuotantoja sekä erilaisia kulttuuritapahtumia.
Karate tuli elämääni vuonna 1997. Aloitin lajin nuorena poikana, ja siitä tuli nopeasti tärkeä osa elämääni. Karate tarjosi minulle itseluottamusta, tavoitteita ja yhteisön, johon kuulua. Etenin ruskeaan vyöhön asti, mutta lopulta elämä vei toiseen suuntaan. Mustan vyön tavoite jäi saavuttamatta ja suljin dojon ovet takanani yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Mistä sait idean Takaisin tatamille -projektiin ja mitä haluat projektin avulla saavuttaa?
Projekti sai alkunsa hyvin henkilökohtaisesta ajatuksesta: mitä tapahtuisi, jos palaisin lajin pariin ja olisiko minun mahdollista vielä saavuttaa musta vyö? – sehän oli ainoa tavoitteeni aikoinaan; koskaan en ole halunnut kilpailla. Ajatus karaten pariin palaamisesta on satunnaisesti vieraillut ajatuksissani parin vuoden aikana, mutta nyt nelikymppisenä päätin tarttua toimeen, jotta saisin itseni kuntoon; nuoremmaksikaan ihminen ei enää muutu ja karate on upea, koko kehoa ja syviä lihaksia liikuttava laji. Dokumentin tekeminen tuntui luonnolliselta ammattini huomioon ottaen.
Kuten sanottua, olen nelikymppinen mies, jonka liikuntaharrastukset eivät ole viime vuosina olleet aivan sillä tasolla kuin niiden ehkä pitäisi olla, jotta voisin elää tervettä elämää. Uskon, että moni muukin tunnistaa tilanteen. Nuoruudessa on ollut tavoitteita, harrastuksia ja fyysistä aktiivisuutta, mutta aikuiselämä, työ, perhe ja muut velvollisuudet ovat vähitellen valuneet niiden tilalle.
Halusin selvittää TV-dokumentin keinoin, voiko vielä tässä iässä asettaa itselleen kunnianhimoisia tavoitteita ja rakentaa sekä fyysisesti että henkisesti paremman version itsestään ja olla samalla parempi versio läheisilleen. Samalla halusin tehdä projektista jotain itseäni suurempaa. Erityisesti haluan puhutella ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes pidä liikunnasta, eivät koe olevansa urheilullisia tai joiden edellisestä harrastuksesta on kulunut vuosikymmeniä. Liikkumisen ei tarvitse alkaa intohimosta urheiluun. Joskus riittää, että päättää tehdä jotakin hyvää itselleen, vaikka ei juuri sillä hetkellä huvittaisi ja toistojen myötä löytää rutiinin jota ilman pian ei halua elää
Paluuta tatamille ei tarvitse tehdä kerran, pitkän ajan jälkeen vaan päätöksen palata voi tehdä viikottain. Takaisin tatamille tarkoittaa myös kokonaisvaltaisemmin ”takaisin satulaan” – urheilla voi missä muodossa tahansa, mutta minun tieni löytyy karaten parista.
Mikä on takaisin tatamille -projekti?
Takaisin tatamille on neliosainen dokumenttisarja, joka ilmestyy toukokuussa 2027 EVEO-kanavalla. Sarjassa käsitellään harjoittelun ja fyysisen muutoksen lisäksi ikääntymistä, motivaatiota, henkistä kasvua, hyvinvointia ja itsensä haastamista. Teemoja voi seurata myös Instagramissa @takaisintatamilledokumentti -sivulla. Tarkoituksena ei ole tehdä pelkkää urheiludokumenttia, vaan kertoa inhimillinen tarina siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen päättää tehdä muutoksen, vaikka se tuntuu vaikealta. Kuinka erilaista liikkuminen on varttuneemmalla iällä?
Dokumenttisarjan ja somesisällön rinnalla Takaisin tatamille on laajempi osallistava projekti. Haluamme tuoda ihmisiä yhteen, järjestää yhteisiä harjoituksia ja tapahtumia sekä tarjota mahdollisuuksia tutustua liikuntaan matalalla kynnyksellä. Erityisesti haluamme tavoittaa yli 40-vuotiaita ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä lisää liikettä mutta eivät välttämättä löydä siihen motivaatiota perinteisen kuntoilun kautta.
Lanseeraamme myös mielenkiintoisen, tyylikkään Takaisin tatamille -urheiluvaatemalliston, joka sisältää päähineitä, t-paitoja, huppareita ja kangaskasseja.
Mitä budo ja karate sinulle merkitsevät?
Minulle karate on aina ollut paljon enemmän kuin fyysinen kamppailulaji. Se on ennen kaikkea itsensä kehittämistä, pitkäjänteisyyttä ja oman keskeneräisyytensä hyväksymistä. Budon ajatuksessa minua puhuttelee erityisesti se, ettei kyse ole ainoastaan vastustajan voittamisesta, vaan itsensä voittamisesta. Harjoittelussa joutuu kohtaamaan omat rajansa, epävarmuutensa ja puutteensa. Samalla oppii kunnioittamaan muita ja ymmärtämään, ettei kehittyminen tapahdu hetkessä. Joka päivä voi pyrkiä olemaan parempi versio itsestään, verrattuna siihen mitä eilen oli. Kurinalaisuus, kärsivällisyys, keskittymiskyky ja resilienssi vaikeuksia kohdatessaan kasvaa kun niille antaa tilaa. Nämä ovat asioita, joista on hyötyä myös tatamin ulkopuolella. Itämaisten kamppailulajien keskeinen filosofia kiinnostaa ja pyrin soveltamaan sitä jokapäiväiseen elämään.
Japaninkielinen termi joka määritteleekin koko projektia on ”kaizen”, se tarkoittaa muutosta – kehitystä – parempaan pienin askelin. Takaisin tatamille on myös vastavoima julkkiskamppailuotteluille ja niiden keräämälle jopa epäterveelliselle huomiolle ja muistuttaa siitä mistä kaikessa on alun alkaen kyse
Yhteistyö Suomen Karateliiton kanssa
Suomen Karateliiton mukanaolo on projektille henkisesti erittäin merkityksellistä ja tuntuu kuin projekti olisi saanut virallisen siunauksen, kun liitto haluaa olla tukenamme. Kun kyseessä on karaten ympärille rakentuva dokumentti, on tärkeää, että lajin oma asiantuntijaorganisaatio on mukana edistämässä hanketta.
Näen yhteistyössä paljon mahdollisuuksia tuoda karatea esille uudesta näkökulmasta. Haluamme kertoa lajista myös ihmisille, joille karate ei ole entuudestaan tuttua, ja näyttää, ettei sen pariin tarvitse tulla pelkästään nuorena. Mitään ei tarvitse osata sillä karatehan on oppimisprosessi.
Toivon, että projekti voi osaltaan tuoda näkyvyyttä suomalaiselle karatelle ja muistuttaa, että kamppailulajeilla on paljon annettavaa ihmisten hyvinvoinnille läpi elämän ja uskon, että siinä missä Karateliitto tuo meille uskottavuutta, on Takaisin tatamille -projektista hyötyä myös lajille.
Mitä muuta haluat kertoa?
En tiedä vielä, mihin oma matkani lopulta johtaa tai saavutanko kaikki asettamani tavoitteet. Juuri se tekee tästä kiinnostavan. En ole palaamassa tatamille todistaakseni, että olen edelleen sama urheilija kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen palaamassa selvittääkseni, millainen ihminen voin olla tänään.
Jos joku katsoja tämän projektin seurauksena päättää pukea lenkkarit jalkaan tai ilmoittautuu karateharjoituksiin, olemme jo onnistuneet jossakin todella merkityksellisessä.