Pirkko Heinonen – tuomarina karaten kansainvälisellä huipulla
Pirkko Heinonen
Syntynyt: 5.8.1973
Seurat: Orimattilan Karate (1988-1994) ja Lahden Karate
Asuinpaikka: Lahti
Kotoisin: Orimattila
Ammatti: Tulosyksikköpäällikkö, koulutus fysioterapeutti/terveystieteiden maisteri
Karaten entisistä ja nykyisistä maajoukkue urheilijoista löytyy useita arvokilpailuissa kävijöitä ja nippu menestyjiäkin vuosien varrella. Arvokilpailukonkareita ei kuitenkaan löydy vain maajoukkueesta, sillä pitkän uran karaten kansainvälisellä huipulla on tehnyt myös Pirkko Heinonen.
Mistä tämä kaikki sitten alkoi?
Orimattilassa asunut Pirkko Heinonen tutustui karateen 15-vuotiaana silloisen ystäväpiirin innoittamana. Sattumalta samana syksynä vuonna 1988 perustettiin Orimattilan Karate, siitä se sitten alkoi – merkittävä ura karaten parissa, jolle ei loppua vielä näy.
Kuusi vuotta myöhemmin Heinonen siirtyi harjoittelemaan karatea Lahden Karateen. Hiljattain 40-vuotta täyttäneen seuran puheenjohtajana toimii muuten nykyään Pirkko Heinonen.
Karatessa Heinosta kiehtoo lajin monipuolisuus ja haastavuus, sillä karate kehittää sekä fyysisiä, että henkisiä ominaisuuksia. Hän mainitsee, että karatessa ei koskaan tulee valmiiksi eikä tarpeeksi hyväksi. Opittavaa ja haastetta riittää aina. Budoetiketti ja lajin arvot tekevät karatesta verrattoman moniin muihin urheilulajeihin verrattuna.
Heinosen mieleen painuvimpia karatemuistoja ovatkin hetket monilta karateleireiltä sekä vyökokeista, jotka liittyvät myös yhteisöllisiin hetkiin ja siihen kun on fyysisesti antanut kaikkensa harjoituksissa.
26 vuotta karatetuomarina
Kysyin mikä sai Heinosen sitten kiinnostumaan tuomaritoiminnasta?
Vuosi oli 1993, kun Heinonen suoritti ensimmäisen alueellisen tuomarikoulutuksen Jussi Liimataisen ohjaamana. Heinonen janosi monipuolista karatetietoutta erityisen paljon ja pohti että tuomaritoiminta oli yksi tärkeä karaten osa-alue, jota hän halusi ymmärtää ja osata.Tästä alkoi matka kohti karaten kansainvälistä huippua.
Heinonen on toiminut pitkään Karateliiton tuomarivaliokunnassa ja toimii tälläkin hetkellä kyseisen valiokunnan puheenjohtajana, sekä vaikuttaa myös karaten Euroopan tuomarikomiteassa. Vuonna 2007 Heinonen suoritti ensimmäisen EM-tason tuomarilisenssin. Tämän jälkeen Heinonen on suorittanut kaikki mahdolliset korkeimmat tuomarilisenssit EM- ja MM-tasolla sekä, ollut tuomitsemassa kilpailuissa, joihin muut suomalaiset karatetuomarit – eivätkä edes kaikki muutkaan maailmassa ole vielä yltäneet.
Kysyessäni tuomariuran kohokohtaa, Heinonen kertoo sen olevan historian ensimmäinen European Games vuonna 2015 Bakussa. Kilpailuihin kutsuttiin vain kourallinen ammattitaitoisia tuomareita, Heinonen oli yksi heistä. Toisena merkittävänä tuomariuran kohokohtana Heinonen mainitsee nuorten Olympialaiset Buenos Airesissa 2018, ja kuten arvata saattaa Heinonen matkaa ensi viikolla myös järjestyksessään toisiin Euroopan kisoihin Valko-Venäjän Minskiin. Kilpailuihin osallistuvat vain Euroopan kärki karatekat, jolloin tuomaroinnin tulee olla myös huipputasoa.
Unelmana Tokion Olympialaiset 2020
Kysyn, mitä haluaisit vielä saavuttaa karate urallasi? Ette varmaan ylläty vastauksesta, kun Heinonen kertoo jo mielessään haaveilevansa tuomaroinnista Tokion Olympialaisissa 2020. Heinosen meriiteillä haave ei missään nimessä ole mahdotonta saavuttaa.
Tärkeimpänä haaveena tuomaroinnin ohessa Heinonen kuitenkin kertoo olevan se, että saisi harrastaa karatea mahdollisimman pitkään. Hän kertoo, että ehkä jopa kliseinen sanonta: ”karate on elämäntapa”, on avautunut hänelle vasta pitkän ajan kuluttua lajin aloittamisesta; Paras saavutus olisi se, että saisi harrastaa karatea koko elämän ajan.
Lopuksi pyysin vielä neuvoja tuomariuraa pohtivalle karatekalle:
” Lähde rohkeasti mukaan, ja astu epämukavuusalueelle. Aluksi tie on useimmiten kivinen, mutta ennemmin tai myöhemmin sitkeys palkitaan. Tuomarina menestyminen vaatii ennen kaikkea innostusta ja ahkeruutta opiskella. Se vaatii myös luonteenlujuutta ja kykyä ottaa vastaan kaikenlaista palautetta. Tuomaritoiminta vaatii nöyryyttä ja itsevarmuutta, kuten karaten harrastaminen yleensä.”
Teksti: Ann-Marie Nummila