Tuomarikurssi Georgian Tbilisissä

Sain viime syksynä tietää tulleeni valituksi EKF järjestämälle tuomarikurssille, joka järjestettiin nuorten EM-kisojen yhteydessä Tbilisissä Georgiassa helmikuussa.

Matkaan lähdettiin yhdessä Pirkon kanssa maanantaina. Maanantai kului lähinnä matkustamiseen ja viime hetken kokeisiin valmistautumiseen.
Tiistaina päivä alkoi ilmoittautumisella. Yhdessä noin 150 tuomarikokelaan kanssa odotimme omaa vuoroamme ilmoittautumaan kursseille. En etukäteen tuntenut muista tuomarikokelaista ketään vaikka muutamien kanssa olin kyllä joskus vaihtanut muutaman sanan. Tuomarikokelaiden joukossa vallitsi iloinen tunnelma ja yhteisöllisyys ja uusia tuttavuuksia löytyikin heti. Oli mukavaa, kun pystyi purkamaan omia jännityksen fiiliksiä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ilmoittautuminen ei kohdallani sujunut täysin ongelmitta ja jouduinkin odottamaan omaa vuoroani useamman tunnin.

Ilmoittautumisen jälkeen varsinaiset kurssit alkoivat. Ensin kumiten osalta tuomarikomitean puheenjohtajan teorialuento kumitesta ja heti perään kumiten teoriakoe. Tuomarikokelaita oli niin paljon, että meidät jaettiin kahteen ryhmään kokeen suorittamista varten. Kokeessa diaesityksen muodossa 70 kysymystä vaihtui vajaan parinkymmenen sekunnin välein ja kysymyksiin vastattiin oikein/väärin. Kumiten teoriakokeen jälkeen oli heti vuorossa kata, joka eteni samaan malliin kumiten kanssa. Ainoana erona, että kysymyksiä oli 50 kappaletta. Katakysymysten joukossa oli myös yllättävänkin paljon kysymyksiä liittyen parakaratesääntöihin. Teoriakokeet tuntuivat menevän hyvin, olinhan valmistautunut huolellisesti niitä varten. Kuitenkin pieni jännitys oli koko ajan, että mitä jos en onnistunutkaan tarpeeksi hyvin.

Kokeiden jälkeen jäi vielä mukavasti aikaa tutustumiselle ja yhteiselle ajanvietolle muiden tuomarikokelaiden kanssa. Illan mittaan keskustelimme päivän kulusta ja teoriakokeiden kysymyksistä, kuka oli vastannut, mitä ja mihin. Itseäni ainakin helpotti jo tässä kohtaa, että vastaukset olivat samanlaisia muiden kanssa. Lisäksi helpottavaa oli se, että en ole jännityksen kanssa yksin, vaan muilla on ihan samanlaisia tuntemuksia. Pystyimme tukemaan ja tsemppaamaan toinen toisiamme.

Keskiviikkona oli vuorossa kumiten käytännön koe. Meidät tuomarikokelaat oli jaettu kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän näyttötilaisuus kesti kolme tuntia. Näyttötilaisuudessa oltiin oman ryhmän osalta paikalla koko ajan, tilaisuudesta ei esimerkiksi saanut poistua, vaikka oma vuoro olisi ollut ohi. Tilassa oli yksi tatami. Paikalliset nuoret ottelivat vuorotellen 1,5min otteluita. Meidät jaettiin tuomaripaneeleihin, joissa suoritimme käytännön kokeet. Jokainen tuomarikokelas oli yhden ottelun yhdellä paikalla. Eli yksi ottelu päätuomarina, kansana ja yksi jokaisessa kulmassa.

Tuomarikomitean jäsenet olivat jakautuneet niin, että pystyivät arvioimaan yhtä kokelasta kerrallaan. Olin ryhmäni viimeisessä paneelissa, joten sain jälleen odottaa omaa vuoroani lähemmäs kolme tuntia. Olin ehtinyt jännittää koetilannetta jo niin kauan, että oman vuoroni koittaessa en ollut enää hermostunut, vaan enimmäkseen odottavaisen jännittynyt. Muistin Pirkon ja muiden tuomarikokelaiden sanat, että eihän sitä tarvitse tehdä mitään, mitä ei olisi ennen tehnyt. Menin tatamille omana itsenäni ja tein parhaani. Koetilaisuuden jälkeen saimme ryhmänä yleistä palautetta ja kehitysehdotuksia. Kokonaisuudessaan koetilaisuudesta jäi positiivinen ja onnistunut fiilis.

Torstaina oli vuorossa kata. Päivä alkoi perehtymällä muutamien tyylisuuntien erityispiirteisiin tuomarikomitean jäsenten johdolla. Viisi tuomarikomitean jäsentä näytti käytännössä oman tyylisuuntansa erityispiirteitä ja vinkkejä, mihin tuomarin tulisi huomiota kiinnittää. Tämän jälkeen olikin vuorossa katan käytännön koe. Koe suoritettiin arvioimalla kataa videolta. Kokeessa oli kymmenen, ottelua aka vs ao. Jokaisen katan jälkeen annettiin suoritukselle pisteet ja joka ottelun jälkeen merkattiin voittaja. Katoja oli kokeessa katsottavana siis yhteensä 20 kappaletta. Monien yllätykseksi koe sisälsi myös yhden parakarate kataottelun. Koe tuntui omalta osalta menevän hyvin ja olin luottavainen omista arvioinneistani. Kaikki tuomarikokelaat eivät kuitenkaan olleet omasta suorituksestaan yhtä varmoja ja päivän mittaan keskustelimmekin katoista ja antamistamme pisteistä.

Illalla oli vuorossa tulosten julkistaminen. Viikko oli ollut niin intensiivinen ja täynnä jännitystä ja odotusta, etten osannut tässä kohtaa oikein enää edes jännittää. Ajattelin, että kokeet ja näytöt on nyt annettu, en voi tulokselle tässä kohtaa enää mitään.

Tulosten julkistamistilaisuudessa istuimme kaikki tuomarikokelaat isossa tilassa. Meidän kutsuttiin aakkosjärjestyksessä seuraavaan tilaan kuulemaan tulokset yksitellen. Sain siis jälleen odottaa omaa vuoroani viimeisten joukkoon asti. Pöydän takana oli kaksi tuomarikomitean jäsentä paperit kädessä. Olin kuullut etukäteen, että lapuissa on joko diplomi suoritetusta lisenssistä, tai punaisella ”FAILED”. Istuuduttuani pöydän ääreen toinen tuomarikomitean jäsen ojensi kättään mitään sanomatta. Sitten hän onnitteli suoritetusta kumite judge B lisenssistä. Heti perään toinen tuomarikomitean jäsen onnitteli minua kata judge B lisenssistä. En voinut uskoa, että ensikertalaisena onnistuin suorittamaan molemmat lisenssit! Tilan ulkopuolella odottivat muut tuomarikokelaat, joihin olin viikon aikana tutustunut. He tulivat minua halaten onnittelemaan. Iloitsimme yhdessä toistemme onnistumisista. Ilakoinnille ei tässä kohtaa ollut kuitenkaan liikaa aikaa, kun EM-kisojen tuomaribreafing alkoi heti perään.

Perjantai ja lauantai kuluivat itse nuorten EM-kisoja tuomaroiden. Sain olla jopa yllättävän paljon osana tuomaripaneelia, mikä oli positiivinen yllätys. Sunnuntain finaalit saivat hoitaa korkeamman lisenssin omaavat tuomarit, joten sunnuntaina oli aikaa katsella finaaleja ja aistia tunnelmaa katsomon puolella.

Kaiken kaikkiaan tuomarikurssi ja EM-kisat olivat positiivinen kokemus. Lisenssien suorittaminen ei kuitenkaan missään nimessä ollut itsestäänselvyys. Niin uusien, kuin lisenssiään korottavien tuomarikokelaiden kurssien läpäisyprosentti on yllättävänkin matala. Kurssille valmistautuminen vaati paljon työtä etukäteen. Valmistautuminen sisälsi muun muassa sääntöjen kertausta, katojen ja otteluiden arvioimista videolta sekä tuomarimerkkien hiomista peilin edessä. Olen äärettömän kiitollinen minulle tarjotusta mahdollisuudesta lähteä suorittamaan EKF tuomarilisenssejä. Olen ylpeä itsestäni, että pystyin lunastamaan odotukset. Olen kiitollinen kaikesta saamastani tuesta niin kurssille valmistautuessa, kuin siellä ollessani. Viikon aikana kertyi monen moista kokemusta, uusia tuttavuuksia, myös uusia ystäviä. Tästä jatketaan innolla eteenpäin!

Amanda Virtanen