Karate tarvitsee yhteistyötä

Kuva: Anssi Takala

Karateliiton syysliittokokous pidettiin viime lauantaina Lahdessa SM-kilpailuiden yhteydessä. Paikalla oli 28 seuraa, joista osa etänä – kyseessä varmaan suurin osallistujamäärä moneen vuoteen. Kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut, mikä näkyi myös hallitusvaaleissa, joissa hyviä ehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja tarjolla. Karateliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Pirkko Heinonen ja uusiksi jäseniksi Juha Tuominen ja Tomi Tolsa – onnittelut ja tervetuloa hommiin! Paikkoja oli ennestään kaksi täyttämättä ja lisäksi Marjut Rissanen jättäytyi nyt pois hallituksesta – kiitokset Marjutille kuluneista kausista hallitustyön parissa!

Valinnan jälkeen Pirkko Heinonen käytti puheenvuoron, jossa paitsi kiitti luottamuksesta, niin myös kertoi päätavoitteenaan omalta osaltaan olevan karateliiton yhteishengen ja yhdessä tekemisen edistäminen. Vaikka tämä itsestään selvä asia on liiton hallituksen agendalla jo ennestäänkin, oli hienoa kuulla sama Pirkolta. Yhteistyön kehittämiseen ja yhteisöllisyyteen meidän todellakin tulee panostaa, ja sitä kautta on saavutettavissa myös suurimmat hyödyt sekä harrastustoimintaan että kilpailuihin. Karate on tänä päivänä verrattain pieni laji eikä meillä ole varaa jättää yhteistyön potentiaalia käyttämättä.

Mikä on karaten tila Suomessa? Tästä on esiintynyt erinäisiä ajatuksia myös julkisuudessa, muun muassa kilpailutoiminnasta. Minusta kilpakaratella on hyvät edellytykset kehittyä, avainasemassa tässäkin kyky tehdä yhteistyötä eri tasoilla. Viime viikonlopun SM-kilpailut olivat osoitus potentiaalista: 125 eri kilpailijaa ja vajaa 300 osallistumista eri sarjoihin, mikä on merkittävä määrä. Lahdessa nähtiin tatamilla paljon hyviä suorituksia. Erityisesti ilahduttivat nuorten terävät otteet, aikuisten kovatasoisia matseja unohtamatta. Suomalaisessa kilpakaratessa on edelleen potentiaalia ja se koskee sekä nykyisiä huippuja että myös koko ajan kehittyviä nuoria, joita meillä on nyt enemmän valmennusryhmissä kuin pitkään aikaan. Taitavia junioreja ja kadetteja löytyy sekä miehistä että naisista. Monet seurat ovat tehneet hienoa työtä nuorten kilpavalmennuksessa.

Karaten kisamenestys ei viime aikoina kuitenkaan ole ollut ihan sitä, mitä olisimme toivoneet, ja suunta tulisi pystyä kääntämään.  Mitä siis tarvitaan, että suomalaiset menestyvät kansainvälisissä kilpailuissa entistäkin paremmin ja laajemmalla rintamalla? Kuulen välillä erilaisia väitteitä, kuten ”pitää treenata ulkomailla” tai ”maasta XXX tulee niin hyviä kisaajia, että ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä niille”. Ensimmäinen näistä varmaan osittain pitää paikkansa – onhan kansainvälisestä sparrauksesta apua – vaikkakaan ei ole mikään ehdoton edellytys pärjäämiselle. Kotimaassakin voidaan treenata hyvin, mikäli yhteistyö eri kilpailijoiden ja valmentajien välillä toimii. Jälkimmäinen väite taas on mielestäni täyttä puppua ja vääräksi viime vuosina esimerkiksi Titta Keinäsen tai Helena Kuusiston toimesta jo todistettukin.

Ennakkoluulottomalla asenteella voi tehdä ihmeitä, mutta jo etukäteen luovuttamisella ei. Esimerkiksi Turkin nuorten MM-kilpailuissa yhdessä kadettien sarjan finaalissa otteli eestiläinen karateka, jonka kanssa useat suomalaiset ikätoverit ovat viime aikoina ottaneet tasaisia matseja. Mikään ei estä meidän kilpailijoitamme pääsemästä hyvänä päivänä samanlaisiin tuloksiin ja uskon, että näitä hyviä päiviä tulemme lähivuosina näkemään. Meidän pitää vaan uskoa itseemme ja omaan tekemiseemme, tukea seuroja sekä harrastustoiminnassa että kilpavalmennuksessa, ja tuoda eri alueiden karatekoita yhteen esimerkiksi aluetoiminnan avulla. Viime vuosina käynnistyneet matalan kynnyksen kilpailut rohkaisevat nuoria kokeilemaan kilpailemista ja yläkoululeirit tukevat nuorten suunnitelmallista harjoittelua.

Muutos ei tapahdu hetkessä ja siihen tarvitaan kärsivällisyyttä ja paljon työtä. Liitto pyrkii omalta osaltaan tukemaan, mutta seurat ovat tässä avainasemassa. Yhteistyö seurojen välillä ja aktiivinen aluetoiminta ovat olennaisen tärkeitä, jotta saadaan laadukkaita harjoituksia laajemmalle osallistujakunnalle. Tiedon jakaminen, valmentajakoulutus ja yhteisöllisyyden edistäminen niin ikään hyviä tavoitteita näiden lisäksi.

Karateyhteisö voi ottaa myös oppia karateliiton muista lajeista eli taidosta ja jujitsusta vaikkapa yhteisten leirien järjestämisessä. Esimerkiksi viime viikonloppuna jujitsun suurleirillä oli useita satoja harrastajia yhdessä treenaamassa – samalla hoituu myös se yhteisöllisyyden kehittyminen. Ensi kesänä onkin tarkoitus kokeilla kaikkien kolmen lajin yhteisleiriä – tavoitteena kehittää yhteistyötä myös eri lajien kesken.

Hyvää yhteistyötä toivottaen,

Kimmo