Terveisiä Istanbulista
Turkin Istanbulissa asuva suomenturkkilainen Melis Abat on edustanut Suomea karatessa ja oli tärkeä ottelija mm. 2014 EM-hopeaa tuoneessa naisten joukkueessa. Maajoukkueen sen aikaisten kärkinaisten – Helena Kuusisto, Emma Aronen ja Titta Keinänen- kanssa vierailtiin vuosien varrella Meliksen luona. Melis on treenannut ja kilpaillut viime vuosina säännöllisen epäsäännöllisesti, saanut lapsen ja treenaa nykyään tavoitteellisesti ja on hyvässä vedossa.
Olen ollut Meliksen kanssa yhteydessä ja kun hän kävi viime vuonna SM-kisoissa, tuli juttua mahdollisesta vierailusta. Hän oli tulossa myös PM-kisoihin edustamaan Suomea, mutta sen aikainen koronatilanne esti. Lähdimme Lehtosen Elinan kanssa Meliksen salille Istanbuliin, heidän arkeensa treenaamaan viideksi päiväksi. Abat karate-dojon valmentajina toimivat Meliksen mies Sezgin ja hänen veljensä Turkin ex-maajoukkueottelija Ilgar.
Suoraan kentältä treeneihin, jossa saatiin lämmin vastaanotto. Sali oli täynnä ja Melis kertoi jonain päivänä laskeneensa 14 eri kansallisuutta päivän treeneissä. Treenejä oli kaksi päivässä ja viikolla aamutreeneissä pienempi porukka.
Treenien kaari oli karkeasti sellainen, että hyvien lämmittelyiden jälkeen suljetun perustekniikan kautta edettiin liikkuvampaan ottelutekniikkaan. Dojo-kuri oli hyvä ja niin sisäistetty että koutsit pystyivät olemaan rennon vaativia ja keskittymään olennaiseen. Teknisistä seikoista oltiin suljetuissa harjoitteissa tarkkoja ja vapaammissa taas ei turhiin puututtu. Pariharjoitteissa pyrittiin aina voittamaan tilanne, oli se sitten kumman vaan harjoite. Sitä myös rakennettiin tarvittaessa kauan ja liian hätäisistä ratkaisuista annettiin palautetta, usein verrattiin otteluun sanoin ”montako hyökkäystä teet ottelussa, et varmaan viittä ensimmäisen minuutin aikana”. Arosen Emma antoi Elinalle Turusta lähtiessä vinkin että ihan sama mikä on harjoite, Melis ja muut tulee aina täysillä ja koettavat voittaa sinut. Sitä fiilistä myös haluttiin ja saatiin.
Pääsimme myös katsomaan Turkin nuorten mestaruuskilpailuiden karsintakilpailua. 6/sarja pääsi Istanbulin Euroopan osan alueelta. Aasian osalta neljä. Karsintoja kaksi viikonloppua ja 2000 kilpailijaa. Antaa ehkä perspektiiviä siihen kovaan kilpailuun, jota Turkissa on kaikilla tasoilla. Tunnelma kisoissa oli kiihkeä. Ottelijoiden taso oli kirjava ja parhaat olivat tietysti taitavia, mutta taitotasosta riippumatta voittamisen halu oli kova ja siitähän se hyvä kamppailu syntyy.
Näytti että osallistumiskynnys kilpailuihin on pohjoismaita pienempi ja hyvin keskeneräisenä jo kilpaillaan ja saadaan kokemusta sen myötä. Niinpä on ilo kuulla että Suomessakin Joensuussa ja Hyvinkäällä järjestetään matalan kynnyksen kilpailut, sinne vaan joukoittain.
Oli mielenkiintoista jutella karatesta ja valmennuksesta kokeneiden Abatin veljesten kanssa. Turkin kaltaisissa isoissa maissa yksilövalmennuksen ei aina tarvitse olla niin tarkkaa. Motivoitunut yksilö kyllä oppii löytämään keinot voittamiseen. Huippujen kehitys perustuu siihen, että kokoajan on paljon hyviä treenikavereita ja kilpailullinen asenne jokaisessa harjoitteesta on kova, kiailla mennään alusta loppuun. Kilpaillaan paljon ja kun sarjat ovat isoja, niin parhaat saavat paljon otteluita.
Tällaiset vierailut ovat antoisia ja Melis suomea puhuvana helpotti elämää muutenkin. Valuuttakurssikin on nyt Eurolle edullinen. Melikseen voi ottaa yhteyttä, jos haluaa sielläpäin käydä treenaamassa.
Kai Keinänen