Serbian kansainvälinen kumiteleiri

Titan edellinen kansainvälinen leiri helmikuussa oli Serbian Arandelovacin pikkukaupungissa ennen covid 19- aikaa. Tykättiin tosi paljon ja nyt kun saatiin taas kutsu leirille, niin päätettiin lähteä. Paikallinen huippu on -61kg sarjan MM1 ja EM1 Jovana Prekovic. Hänen valmentaja Roksanda Atanasov on huippuvalmentaja ja järjestää pienen porukan kanssa kaiken. Hän esim. haki meidät yöllä lentokentältä tunnin matkan päästä ja aamulla taas treeninvedossa. Itse olin paikalla viikon ja Titta on vähintään 2,5 viikkoa, paluulippua ei vielä ostettu jos hän haluaa olla kauemmin. Paikalle valittu porukka tähtää Olympialaisiin, kenelläkään ei kuitenkaan vielä varmaan paikkaa tiedossa. Kun Titan sarjan MM-1 tulee tällä viikolla mukaan, niin WKF-ranking top-10 naisia on paikalla viisi ja kaikki sparraritkin 50 joukossa. Eri tyylisiä ottelijoita, kun mukana on paikallisten lisäksi edustettuna Suomi, Japani, Brasilia, Bulgaria, Kreikka.

5 päivää ennen maahan saapumista pitiottaa covid 19-testi. Leirillä ei juuri muualla liikuta kuin salin ja majoituksen välillä maskit päällä.

Kisathan eivät nyt paina mutta tällainen leiritys on käytännössä ammattilaisten arkea, jossa päivät rytmittyvät kahden treenin, levon ja ruokailun rytmillä. Hyvässä porukassa jaksaa päivästä toiseen saada irti oma paras. Viiden viikon ohjelmassa oli viikkotasolla 6-7 lajitreeniä, 2-4 fysiikkatreeniä, yksi hieronta, yksi vuoristokävely ja yksi lepopäivä. Tästä voi kukin päätellä mikä on huipputasolla karaten kannalta olennaista, lajiin satsataan! Fysiikkatreeniin oli tarjolla monipuolinen kuntokeskus, jossa sai tehdä mitä halusi tai olla mukana Jovanalle ohjatuissa fysiikkatreenissä. Oli hauska nähdä kuinka eri tavalla fyysistä harjoitusta toteuttivat eri kulttuureista tulevat arvokisamitalistit.

Titalla oli alkuun vähän hakemista nopeiden ja taitavien tyttöjen kanssa ajoituksissa ja etäisyyksissä. Nopeasti ne löytyivät kun sai altistusta. Selväksi tuli esim. että jalkaa ei voi pitää ylhäällä huolettomasti, muuten tukijalka lähti iloisesti alta. Hyvät perusteemat toteutuivat treenistä toiseen. Erikoista porukkaa nämä huippunaiset ovat ja ehkä tänne on valikoitunut vielä erityisen iloisia persoonia. Paljon naurua ja hauskanpitoa, alkuverryttelyissäkin vielä tuntui ettei kaikki ollut edes tosissaan. Kun sitten ensimmäinen kilpailullinen harjoitus alkoi, niin keskittyminen ja voitontahto tilanteissa oli totaalista. Heti taas taiston tauottua sisarellista välittämistä, halailua ja läpsimistä. Nämä kolme toistuivat: Rentoilua ja naurua, keskittyneisyyttä ja voitontahtoa, aktiivista välittämisen osoitusta, josta saatiin osamme myös me koutsit.

Kun tultiin salille, niin 20-30min ei ohjattu mitään, kukin teki rutiinejaan. Osa rullaili paikkoja, lihaskuntoilua, taivuttelua. Brassi 35v saattoi ottaa lämpöä oikein tosissaan ja alkoi huutaa kiaita vartin päästä. Tämä oli myös aika jolloin me koutsit juteltiin ja vaihdettiin ajatuksia, miten kannattaisi toimia, pitäisikö ottaa kevyemmin, kovemmin tai enemmän vapaata ottelua vai onko joku aihe mitä haluttaisiin harjoittaa? Samalla aistittiin tunnelmaa, onko energiaa ilmassa? Jokainen oli kuunnellut myös omaa urheilijaa ja niistä kerrottiin ja yhteisesti  saatettiin päättää, että ”jätetään huominen aamu väliin” kun on väsymystä tai vaihdetaan se huoltoon. Jos joku yksilö tarvitsi ylimääräistä lepoa niin sitten sen mukaan.  Riviin ja sitten kunnon ohjattu alkuverryttely.

Leirillä järjestettiin kilpailut ja niihin saatiin oikeasti ison kisan tuntu. Tatami keskelle isoa hallia, WKF-tuomarit, lääkäri, toimitsijat. Harjoituksissa huiput eivät aina superhyviltä vaikuttaneet, ja kovat hyvät sparrarit vaikuttivat olevan harjoitteissa ihan samaa tasoa, niin kilpailu paineen alla näytti eron ja sen miksi he ovat top-10 ottelijoita. Kilpailu käytiin Gameseista tutulla konseptilla; kaksi neljän poolia ja kaksi parasta/pooli otti vielä ristiin. Tittakin sai viisi kovaa KV-ottelua. Leuat tuli kaikilla kipeiksi ja hapet oli välillä kovien vartalo-osumien takia vähissä. Kun taitoa on, niin älyttömiä läpilyöntejä ei tullut ja kontaktivaroituksia ei juurikaan. Ottelijat kukitettiin ja sitten vapaa ilta ja lepopäivä, jonka jälkeen taas iloisella, keskittyneellä ja välittävällä fiiliksellä jatketaan hauskanpitoa, eli karate kumitea.

Olympiavalmentaja, Kai Keinänen