Vuoden 2020 aloitus Tanskassa

Tätä tekstiä kirjoittaessani on vaikea kuvitella, että on jo helmikuun loppu. Joulu, uusi vuosi ja koko tammikuu meni yhdessä silmänräpäyksessä. Kuten aikaisemmasta tekstistä käy ilmi, että joulun ja uuden vuoden vietin kotona Suomessa. Vaikka en koti-ikävää olekkaan potenut kertaakaan Tanskassa asuessani niin kyllä se oli rehellisesti sanonutta kiva päästä käymään kotona ja nukkua omassa sängyssä. Kun taas tuli aika palata Tanskaan olin henkisesti valmistautunut siihen, että lähteminen saattaisi olla todella vaikeaa. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Vaikka nautin jokaisesta sekunnista kotona olin vain yhtä hymyä palatessa Aalborgiin.

Tammikuussa kaikki focus oli helmikuussa oleviin U21 Euroopan mestaruuskisoihin. Teimme kuitenkin nopean kisareissun Saksaan Rhein Shai kisoihin. Kisat olivat hyvin järjestetty ja se mikä teki kisoista erikoisen oli se, että kaikki sarjat oteltiin pooleina. Ottelut omalta osalta eivät menneet niin hyvin. Kaksi voittoa ja kaksi tappiota jonka seurauksena en edennyt seuraavalle kierrokselle. Silti suosittelen tätä kilpailua kaikille suomalaisille ottelijoille. Kilpailu järjestetään tammikuun alussa joten sillä saa hyvän aloituksen uuteen kauteen.

Viikko ennen EM-kisoihin lähtö Allan järjesti taas Tanskan maajoukkueen ottelijoille leiripäivän johon myös minä osallistuin. Päivän aikana treenattiin kaksi kertaa ja tehtiin gameplanit EM-kisoihin.

Tämän vuoden EM-kilpailut järjestettiin Unkarin pääkaupungissa Budapestissä. Lensin yksin täältä Aalborgista Budapestiin joten muun Suomen joukkueen tapasin sitten paikan päällä. Ennen kisaviikonlopun alkua oli meillä vielä kahdet valmistavat harjoitukset, joiden tarkoituksena oli vain enää saada rentoa tekemistä ja hyvää fiilistä. Kilpailupäivät olivat perjantai, lauantai ja sunnuntai. Oma kilpailupäiväni oli lauantaina. Aamu alkoi punnituksella jonka jälkeen lähdettiin lämmittelemään. Ensimmäinen otteluni oli liettualaista vastaan, ottelun voitin 1-0.  Seuraavaksi oli vastassa Israel, ottelun voitin 9-0. Kolmannella kierroksella vastaan tuli ukrainalainen. Ottelu oli ihan viime sekunneille asti 0-0, mutta sitten kohtalokas horjahdukseni koitui kohtalokseni. Ukrainalainen hyödynsi horjahdukseni ja otti siitä pisteen, joten ottelun hävisin 1-0. Minun epäonnekseni ukrainalainen hävisi finaalipaikan Azerbaizanille, joten siihen katkesi minun matkani. Tälläkään kertaan eivät suomalaiset tuoneet mitalia kotiin, toivottavasti ensi vuonna sitten.

Hirvittävää ajatella että helmikuun alussa tuli kuusi kuukautta siitä kun muutin tänne ja vielä kauheampaa on se, että sain tietää että koulu loppuu jo toukokuussa. Eli koulua on jäljellä enää kolme kuukautta. Loppu lähenee koko ajan enkä mä ole siihen vielä valmis. Mutta onneksi silti on vielä paljon ohjelmaa jäljellä. Kevään aikana käydään ainakin vielä Puolassa, Itävallassa, Saksassa, Kyproksella ja Ukrainassa, sekä pääsen osallistumaan Tanskan mestaruuskisoihin. Sekä viettää mahdollisimman paljon aikaa uusien ystävien kanssa.

Odotan suurella innolla kevättä 2020!

-Venla Karttunen