Fysioterapeutti Hannu Borén – 20 vuotta maajoukkuekaratekoiden tukena
Kuka olet?
Olen Hannu ”Hanski” Borén – fysioterapeutti ja urheilufysioterapeutti, eli käytännössä ihmisten kipujen ja vaivojen hoitaja. Asun Nurmijärvellä vaimoni Minnan kanssa, ja kolme poikaamme ovat jo omilla teillään maailmalla. Vapaa-ajalla treenaan edelleen salilla ja kevyesti nyrkkeillen – sen verran kuin vanhan ukon kroppa vielä kestää. Maratonejakin on tullut juostua yhdeksän, mutta nykyään polvet eivät enää siihen taivu.
Kerro urastasi fysioterapeuttina
Valmistuin fysioterapeutiksi vuonna 1989, ja vuodesta 1995 olen pyörittänyt omaa yritystäni – eli reilut 30 vuotta on tullut täyteen. Olen kouluttautunut laajasti peruskoulutuksen jälkeen muun muassa akupunktioon, urheilufysioterapiaan, ortopediseen manuaaliseen terapiaan sekä liikuntaryhmien ohjaukseen. Hoidan asiakkaita kirjaimellisesti ”vauvasta vaariin”.
Kuinka päädyit maajoukkueen fysioterapeutiksi ja kuinka pitkään olet ollut mukana?
Päädyin mukaan maajoukkueeseen oikeastaan vähän vahingossa. Vanhin poikani Oskari oli silloin nuorten maajoukkueessa, ja kuskatessani häntä Pajulahteen, Kaitsu Keinänen totesi, että ”kun täällä kuitenkin roikut mukana, niin hoitaisitko samalla maajoukkueen karatekoita”. Siitä se sitten lähti – ja nyt alkaa jo kahdeskymmenes vuosi maajoukkueen fysioterapeuttina.
Millaisissa asioissa olet auttanut meidän karatekoita?
Vuosien varrella urheilijoilla on ollut vaivoja laidasta laitaan. Joskus ohjaan urheilijan myös lääkärin vastaanotolle, jos on epäily esimerkiksi rasitusmurtumasta – ja nämä epäilyt ovat poikkeuksetta osuneet oikeaan, jolloin kuntoutus on voitu aloittaa turvallisesti ja oikein.
Viime aikoina yleisimpiä vaivoja ovat olleet lonkan ja selän alueen kiputilat sekä polvivaivat. Laji on raju ja nopea, joten nämä alueet joutuvat koville. Leireillä tehdään myös paljon teippauksia ja lihashuoltoa, kuten hierontoja, vaikka suurempia vammoja ei olisi.
On ollut hienoa nähdä monien urheilijoiden matka nuoresta karatekasta aikuisikään. Tämä on todella antoisaa työtä – ja suurin palkinto on nähdä karatekoidemme menestyvän kansainvälisesti. Vaikka leirit voivat olla raskaita, niin vaimolle olen usein todennut, että kyllä tämä leirillä olo silti kotiolot voittaa . Huumori on tärkeä osa työtä, ja sitä viljellään myös hoitotilanteissa urheilijoiden kanssa.
Onko Hanski ollut joskus sinun apunasi?
Kerro Facebook/Insta-kommenteissa muistosi, kohtaamisesi tai vaikka kiitokset Hanskille!