Xin chao ja terveisiä Vietnamista!
Kotiutuminen tänne on sujunut oikein hyvin. Jetlag tai pikemminkin ehkä matkustuksesta johtunut väsymys painoi muutaman päivän ja nyt kaikki on tosiaan ok. Vietän loppuvuoden Aasiassa ja olen erittäin innoissani tulevasta. Täällä Vietnamissa asun Nguyễn Hoàng Ngânin luona (jep kuinka siistiä!!!?) ja hän pitää myös kaikki treenit minulle, kahdelle katajoukkueelle ja muutamalle muulle yksilökataajalle. Kiva ja kivenkova lössi kasassa!
Kielimuuri on jokapäiväistä. Treeneissä valmennus tapahtuu luonnollisesti vietnamin kielellä, mutta se ei niinkään haittaa. Yleensä katson mitä muut tekevät, ja teen perässä. Urheilijoista yksi osaa sanoa englanniksi jotain muutakin kuin pelkästään vain hei, mutta sekään ei paljoa haittaa. Me kommunikoidaan paljon pantomiimilla, eleillä ja ilmeillä. Plus Google kääntäjä on mahtava keksintö! Paikallisen sim-kortin avulla, 4G, eli myös kääntäjä, toimii kaikkialla.
Treenejä päivässä on kaksi. Kerralla treenataan noin 3,5h, joista ensimmäinen tunti on yleensä pelkästään lihaskuntoa ja punttia. Treenien välissä on taukoa noin kolme tuntia, riippuen aamutreenin pituudesta. Sillä ajalla syödään lounas ja otetaan päikkärit. Treenien lisäksi viitenä päivänä viikosta valmennetaan nuorempia tulevaisuuden lupauksia. Itse olen lähinnä seurannut vierestä, sillä shitoryun heian katat eivät kuulu mun vahvuuksiin, ainakaan vielä.
Treenit ovat rankkoja, välillä jopa niin rankkoja, että kymmenen minuutin juomatauolla (joita on yksi) kukaan ei jaksa vaivautua puhumaan. Treenejä hankaloittaa tietyllä tavalla myös kuumuus ja kosteus. Ilmastointia meidän treenipaikalla ei ole, muutama hassu kattoröpelli vain. Treenaaminen on ihan mieluisaa aina 34 asteeseen saakka, kaikki siitä ylimenevä on täyttä tuskaa, sillä hengittämisestä tulee vaikeaa. Onneksi täällä on syksy jo pitkällä ja kaikista kuumimmat päivät ovat ohi.
Tällä viikolla onkin jo lähtö Japaniin, jossa kisataan ensiksi K1 Premier League ja sen jälkeen jäädään pariksi viikoksi treenaamaan Tokion Kokushikan yliopistolle. Siitä lisää sitten myöhemmin.
Vielä tähän loppuun haluan hypätä aiheesta kukkaruukkuun. Ruoka täällä on tosi eksoottista. Täällä syödään kaikkea, mitä ympäristöstä löytyy ja kaikkea mitä ihmismieli voi vain keksiä. Kalalajeja on enemmän kuin muurahaisia keossa ja niitä syödään lähes tulkoon aina raakana. Itse henkilökohtaisesti en tykkää kalan mausta tai mistään mikä tulee merestä, mutta täällä olen pakottanut itseni syömään kaikkea outouksia. Paras uusi makuelämys tähän mennessä on ollut naudan kieli. Iso peukku sille.
Ruokailuvälineinä käytetään tosiaan puikkoja. Olen mielestäni onnistunut omaksumaan tämän uuden taidon aika hyvin tässä lyhyessä ajassa, lukuunottamatta edellispäivän juhlalounasta, jossa onnistuin pudottamaan lattialle kalapallon jos toisenkin. Olivat kuulemma normaalia rasvaisempia palloja.
-Bess
