Tilannekatsaus karateen

Kesä lähestyy ja uusi hallitus on ollut toimessa nyt neljä kuukautta. On hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä on saatu aikaan ja mitä pitää tehostaa. Näistä asioista riittää asiaa myös puheenjohtajapäivillä Pajulahdessa 19.5. Jos et ole vielä ilmoittautunut, niin vielä ehtii – tilaisuus on tarkoitettu kaikille seuravaikuttajille, ei pelkästään puheenjohtajille.

Kilpailupuolella alkuvuosi on ollut menestyksekkäämpi kuin koskaan ennen. Menestystä on tullut mitalien ja rankinsijoitusten paranemisen muodossa Titalle ja Emmalle, ja muutkin kisaajat ovat päässeet hienosti eteenpäin. Edustajan tai edustajien saaminen olympiakisoihin ja jopa olympiamitali tuntuvat tänään täysin realistiselta tavoitteelta, vaikka helppoa se ei tietenkään tule olemaan. Valmennusjohto ja valmennuksen tukirakenteet kuten valmennusvaliokunta ovat tehneet hienoa työtä.

Vaikka huippu on kehittynyt, karatekilpailijoiden määrään ei voida olla tyytyväisiä. 80-luvulla juniorien ja aikuisten SM-kisat (kata, henkilökohtaiset sarjat, joukkue, avoin luokka) vaativat viisi eri viikonlopuille sijoitettua päivää, nyt kaikki vähäisen osallistujajoukon vuoksi vedetään läpi päivässä. Aikanaan sarjoissa oli kilpailijoita esimerkiksi 30-50, nykyään SM-mitalin voi saada jopa yhdellä voitolla. Tähän täytyy löytää ratkaisuja: miten olympiakarate saataisiin kiinnostamaan nuoria ja kilpaurheilijoiden määrä nousuun? Yksi selkeä tarve on tehostaa seuravalmentajien koulutusta ja tuoda saleille enemmän kilpailemiseen tähtääviä harjoitteita. Olisi todellä hienoa, mikäli lisää entisiä kilpailijoita saataisiin takaisin mukaan toimintaan ohjaamaan nuoria.

Alkuvuodesta meitä uhkasi paha tuomaripula. Tuomarivaliokunta Pirkko Heinosen johdolla on toiminut hienosti ja nyt tuomareita on saatu kevään aikana koulutettua lisää ja edelleen koulutetaan. Tilanne on hieman parempi, mutta ongelma ei silti ole poistunut kokonaan – täytyy myös löytää keinoja uusien tuomareiden aktivoimiseen kurssin käymisen jälkeen. Uskon, että näin tapahtuukin, ja arvostus tuomarien toimintaan samalla kasvaa.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi karaten harrastajien määrän kolminkertaistamisen 3-5 vuodessa. Tämähän tarkoittaisin sitä, että harrastajien määrä kasvaisi nykyisestä arviolta noin runsaasta 6000 hengestä vajaaseen 20000 henkeen. Ruotsissa on tällä hetkellä jonkin verran yli 20000 rekisteröitynyttä harrastajaa, ja karate on siellä lajina suosittu, joten vastaava Suomen kokoisessa maassa on kova tavoite. Sinne on vielä runsaasti matkaa, mutta seura- ja aluetoimintaa aktivoimalla ja seuravalmennuskoulutusta tehostamalla voidaan saada paljon aikaan. Lisäksi karaten roolin kasvattaminen koululiikunnassa ja yksityisten liikuntatoimijoiden keskuudessa samaan tapaan kuin esimerkiksi kuntonyrkkeilykurssit tai joogasessiot parantaisivat lajin paikallistakin näkyvyyttä ja sitä kautta voivat tuoda lisää harrastajia seuroihin.

Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli liiton markkinointiin ja viestintään. Yhteistyösopimuksia on saatu keväällä aikaan muutamia lisää, joten sillä saralla on tapahtunut jotain positiivista kehitystä. Työ on kuitenkin alkutekijöissään ja lisää kaivataan. Viestinnässä ollaan otettu iso harppaus eteenpäin – tietoa tulee paljon enemmän kuin ennen (ja toivottavasti se on myös hyödyllistä), verkkosivuja ollaan uudistamassa ja ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen SM-kisoissa oli paikalla YLE ja urheiluruutu. Haasteena tässä asiassa jatkossa on kuitenkin se, että liitossa ei ole leipätyössä varsinaista viestintävastavaa, joten liiton muutaman työntekijän lisäksi muun muassa viestintävaliokunnan vapaaehtoistyöntekijät kuormittuvat aika lailla.

Taloustilanne ei viime vuoden perusteella ole ollut mitenkään erinomainen. Hyviä uutisia olivat tietysti lievä OKM:n avustuksen nousu sekä olympiakomitean tuen jatkuminen. Sen sijaan lisenssimyynti takkusi pahasti muun muassa järjestelmän muutoksen johdosta, minkä johdosta tämän vuoden budjetit ovat osin olleet epärealistisia kaavaillun lisenssimyynnin suhteen. Tätä on koetettu korjata ja lisenssimyyntiä tehostaa kampanjoinnilla sen puolesta. Lisenssien tulot ovat tärkeitä liitolle ja koko suomalaiselle karatelle – näillä tuloilla voitaisiin lisätä esimerkiksi aluetoimintaa ja seuroille tarjottavaa koulutus, ja samalla vaikka tukea paremmin seurojen näkyvyyden parantamisessa omalla paikkakunnallaan. Toinen talouteen vaikuttava seikka on liittoon kuuluvien seurojen määrä – useita seuroja on viime vuosina eronnut liitosta luultavasti lähinnä palvelujen puutteesta johtuen, mutta osa harkitsee paluuta takaisin. Pyrimme tarjoamaan jatkossa sellaista palveluvalikoimaa, mikä helpottaa päätöstä liittymisestä mukaan.

Neljä kuukautta on mennyt vauhdilla. Paljon on saatu aikaan – paljon on silti vielä tehtävää. Resursseja kaivataan lisää joka paikkaan, mikä lienee monen pienen lajin kohdalla haaste. Pakko myöntää, että aika ole tässä hommassa ainakaan tullut pitkäksi. Motivaatiota kuitenkin hommien tekemiseen riittää – siinä auttaa paitsi hyvä porukka liiton hallituksessa niin myös kentällä monin tavoin näkyvä kehitys ja orastava innostus asioiden kuntoon laittamiseksi. Eiköhän siis nosteta yhdessä karate takaisin huipulle – sekä harrastemuotona ja kilpaurheiluna.

Hyvää karatekevättä toivotellen!

Kimmo