Terveisiä täältä Tanskanmaalta!
Ensimmäinen kuukausi vaihtovuodesta on nyt takana. Fiilis ensimmäiseltä kuukaudelta on aivan uskomaton! Niin hyvä, että sanoin vanhemmilleni, että voivat laittaa huoneeni vuokralle, sillä en ole tulossa ihan vähään aikaan kotiin. Uskoakseni olen ensimmäinen suomalainen junnukarateka, joka on lähtenyt toiseen maahan treenaamaan ja käymään koulua vuodeksi.
Seuraavaksi voisin kertoa, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Päätös siitä, että haluan lähteä vaihtoon tapahtui noin vuosi sitten täällä Tanskassa Aalborgissa Sportskaraten otteluleirillä. Leirin aikana kävin keskusteluja leirinpitäjän Allan Buskin kanssa ja kerroin, että etsin ulkomailta treenipaikkaa vuodeksi. Hän tarjoutui ottamaan minut Tanskaan. Allan kertoi, että jo monen vuoden ajan Norjasta, Ruotsista ja Islannista on muuttanut ottelijoita treenaamaan hänen salilleen. Hän sanoi hoitavansa kaikki järjestelyt, ja että minun ei tarvitsisi kuin hoitaa muuttojärjestelyt.
Seuraavana päivänä urheilijoiden kykyjenetsijä tuli tapaamaan minua leirille. Muutama kuukausi myöhemmin palasimme Aalborgiin ja tutustuimme kouluun, opettajiin sekä asuntolaan. Ja nyt sitä vuotta vietän täällä.
Koulu, jota käyn on Aalborghus Gymnasium. Koulun urheilulinja on luonteeltaan samanlainen kuin suomalaiset urheilulinjat. Tiistai- ja torstaiaamuisin on aamuvalmennukset. Suomeen, tai ainakin Poriin, erona on, että kaikkien lajien urheilijat ovat samalla luokalla. Luokallani on noin 30 oppilasta. Suurin osa on jalkapallon pelaajia, mutta löytyy myös käsipallon, tenniksen, uinnin, sulkapallon, jääkiekon, ratsastamisen ja karaten harrastajia. Minun lisäkseni on myös toinen ottelija Sportskaratesta. Koulussa opiskelen matikkaa, englantia, kemiaa ja tanskaa sekä liikuntaa. Koulunkäynti on paljon helpompaa ja rennompaa kuin Suomessa, joten on helppo keskittyä minulle kaikista tärkeimpään eli treenaamiseen.
En ole tavallinen vaihto-opiskelija, sillä en ole täällä minkään järjestön kautta, enkä asu perheessä. Asun opiskelija-asuntolassa, noin kilometrin päässä koulusta. Aalborg on opiskelijoiden sekä urheilijoiden opiskelun keskus. Rakennuksessa, jossa minä asun, asuu vain pelkkiä urheilijoita. Meitä on 30, joista 28 on poikia ja kaksi tyttöä. Meillä kaikilla on omat huoneet, mutta jaamme pienen keittiön ja vessan toisen pojan tai tytön kanssa.
Viikossa treenaan viisi kertaa. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina on iltatreenit, tiistaina ja torstaina aamutreenit. Minulla olisi mahdollista treenata tietenkin enemmän, mutta tämänhetkisen selkävamman takia minun on pitänyt vähän himmailla treenaamista.
Treeneissä meno on erittäin hyvä. Joka päivä treenataan täysillä, mutta myös nauretaan ja pidetään hauskaa. Esimerkiksi melkein jokainen harjoitus alkaa käsipallolla, jalkapallolla tai hipalla. Ryhmä, jossa treenaan on ihan huippu! Kaikki ovat mukavia ja ystävällisiä, ja mikä tärkeintä, ryhmässä on paljon hyviä treenipareja. Aamutreenit alkavat kuntopiirillä, jonka jälkeen hiotaan tekniikkaa, juostaan tikkaita tai venytellään, riippuu viikosta. Iltatreeneissä harjoitellaan uusia ottelutaktiikoita ja tehdään paljon intervalliharjoituksia.
Tavoitteeni tälle vuodelle on saada paljon uusia ystäviä, oppia tanskankieltä, pärjätä koulussa sekä antaa kaikkeni jokaisessa treenissä ja kilpailussa. Vuoden aikana kasvan varmasti ihmisenä, itsenäistyn ja opin pitämään huolta itsestäni. Odotan innolla, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Aika kuluu niin nopeasti, että toivon että se vähän hidastuisi, sillä kotiin ei ole todellakaan kiire. Tämän hetkisen tunnelmani voin tiivistää yhteen lauseeseen: Living my best life.
-Venla Karttunen