Puheenjohtajan terveiset

Karateliiton toimintakausi 2019-2020 on alkamassa. Seurat palaavat vähitellen kesälomiltaan ja syksyn harjoitusvuorot – kuten myös uudet kurssit – useimmissa seuroissa käynnistyvät. Samaten käynnistyy uusi lisenssikausi ja harrastajilta odotetaan rekisteröitymistä eli lisenssin hankintaa.

Ensimmäisten parin viikon perusteella lisenssien myynti on ollut huolestuttavan vähäistä, mihin tilanteeseen pitää puuttua välittömästi. Tämän vuoksi vetoan jokaiseen seuraan ja toivon, että valvoisitte aktiivisesti tilannetta ja edellyttäisitte harrastajiltanne lisenssiasioiden kuntoon laittoa. Tämä on parasta ja helpointa tehdä nyt, kun kausi on aluillaan.

Miksi tämä on tärkeää? Tähän on monta syytä. Liiton vuotuisessa talousarviossa lisenssimyynnillä on merkittävä osa, ja ellei näitä tuloja saada, osa asioista jää tekemättä. Tilanne kehittyy jatkossa kuitenkin vielä vakavammaksi, koska opetus- ja kulttuuriministeriö on muuttamassa valtionavustusten laskentaperusteita siten, että rekisteröityneiden (= lisenssin hankkineiden) harrastajien määrä on yksi avustusten myönnön pääkriteereistä. OKM-avustus on noin kolmasosa karaten budjetista ja mikäli sekä lisenssimyynti että avustus merkittävästi tippuvat, tilanne on todella vaikea.

Suurimmassa osassa lajeista on itsestään selvää, että jokainen liiton seuroihin kuuluva jäsen ottaa lisenssin tai muuten ei ole treeneihin asiaa. Joukkuelajeissa, kuten jalkapallossa tai cheerleadingissa, tätä on tietenkin helpompi valvoa, koska käytännössä kaikki pelaavat tai kilpailevat joissain joukkueissa, jolloin kentälle ei ilman lisenssiä pääse. Mutta käytäntö on yleinen myös sellaisissa lajeissa, joissa pääosa ei kisaa vaan harrastaa – esimerkiksi judoliiton jäsenten lisenssien kattavuus on lähes 100%. Tähän päästään, kun seurojen johto ja valmentajat edellyttävät jäseniltään lisenssejä.

Kuluneen puolentoista vuoden puheenjohtajakauteni aikana olen tästä asiasta jo aiemminkin kirjoitellut (josta palautettakin on tullut suuntaan ja toiseen) sekä useiden seurajohtajien kanssa myös keskustellut. Ymmärrystä lisenssien tarpeelle kyllä on, mutta apua niiden keräämiseen vähemmän. Argumentit ovat usein olleet tyyliin ”emme me voi pakottaa harrastajia ottamaan lisenssejä”, ”lisenssimaksun lisääminen harrastajille tekee lajista liian kalliin” tai ”mitä liitolta saa vastineeksi?”.

Ensimmäinen väite ei minusta pidä paikkaansa, koska seura voi ja seuran tulisi vaatia harrastajiaan rekisteröitymään samaan tapaan kuin missä muussa lajissa tahansa. Toinen väite kuulostaa kummalliselta, koska karate lienee yksi Suomen edullisimmista lajeista – kuka tahansa, joka on kustantanut lastensa erilaisia urheiluharrastuksia tietää tämän. Kolmas on ihan hyvä kysymys ja kyllähän liitossa yritämme parhaamme mukaan tuottaa palveluja. Ongelma on vaan se, että palvelujen tuottamiseen tarvitaan resursseja ja näitä resursseja on vaikea hankkia, mikäli lisenssitulot eivät toteudu. Mikäli kuitenkin kaikki harrastajat maksaisivat lisenssit, niin kertyneillä varoilla voisimme palkata nykyisten toimijoiden lisäksi liittoon 1-2 työntekijää, jotka näitä palveluja voisivat edelleen kehittää. Haaveena olisi esimerkiksi seurojen parempi tukeminen alueellisesti – apu lajin markkinoinnissa ja siitä seuraava näkyvyys auttaisi sekä seuroja että liittoa.

Kun katsotaan kuluneen vuoden lisenssitilastoja, näky herättää paljon kysymyksiä. Taulukossa näkyy sekä seuran ilmoittama harrastajien luku, että hankittujen lisenssien määrä. Parilla seuralla nämä lukemat ovat samat, mitä suuresti kunnioitan – tosin nämä seurat ovat yhden käden sormilla lueteltavissa. Luvattoman monella seuralla lisenssejä ei ole ollenkaan ja joillakin lukemat ovat tyyliin 200 harrastajaa ja 30 lisenssiä tai 160 harrastajaa ja 7 lisenssiä. Isompaa lukemaa oletettavasti käytetään kaupungin avustuksia haettaessa, mikä tulee olemaan ongelma, koska kuten OKM niin oletettavasti kaupungitkin jatkossa ovat kiinnostuneita nimenomaan rekisteröityneistä jäsenistä. Oma suositukseni on, että hoidetaan nämä lisenssiasiat kuntoon nyt, eikä vasta sitten, kun ollaan vaikeuksissa, ja joudutaan perustelemaan aiemmin anomuksissa esitettyjä ylisuuria jäsenmääriä.

Tiedän hyvin, että tämä lisenssiasia on monin tavoin hankala. Kun näitä ei ole totuttu maksamaan, niin jopa 35 euron suuruinen lisämaksu voi tuntua pahalta. Ja koska aiempina vuosina karateliittoa ja sen palveluja on kritisoitu passiivisena (ja tätä kritiikkiä tulee tietty edelleen, joskin vähemmän), maksut ovat tuntuneet turhilta. Kertyvä rahoitus tullaan kuitenkin käyttämään seurojen hyväksi lisäämällä aluetoimintaa, koulutustarjontaa, leiritystä sekä liiton tukea erilaisiin viestinnän ja markkinoinnin hankkeisiin – muutamia esimerkkejä mainitakseni – joten mitä paremmin tämä asia saadaan kuntoon, sitä enemmän liitto pystyy palveluja tuottamaan. Tällä hetkellä meillä on töissä olympiavalmentaja ja kaksi muuta työntekijää – yksikin henkilötyövuosi enemmän on jo merkittävä lisä resursseissa. Vastaavasti taas, mikäli kehitys jatkaa samaan tapaan alaspäin kuten alkusyksyn perusteella pelätään, tulevaisuus näyttää todella heikolta.

Vetoan siis teihin, hyvät seurojen johtohenkilöt, hoidetaan tämä lisenssiasia kuntoon ja luodaan edellytykset karatetoiminnan kehittämiseksi.

Kimmo Koski