Paluu sorvin ääreen
Jaahas. Takana on tähänastisen elämäni tärkein ja paras loma, ja paluu lomaleijunnoista takaisin patongin- ja hientuoksuiseen arkeen muutaman lomakilon kartuttaneena tuntuu rehellisyyden nimissä hitusen haastavalta varsinkin, kun niitä patonkeja pitää edellä mainittujen onnellisuuskilojen vuoksi hetken tyytyä vain haistelemaan. Olipas pitkä, vaikea ja polveileva virke. Äidinkielenopettaja antaisi piiskaa, vaan eipä ole täällä! Terveisiä vaan Vesalle ja Leenalle. Pidin molemmista kovasti, mainittakoon nyt sekin. Oikeasti eivät turvautuneet väkivaltaan ikinä.
Vaihtoehtoni ovat seuraavat. Minäparkailu ja kärsiminen, kun en voikaan olla lomalla ikuisesti, vaan joudun heräämään aikaisin, hikoilemaan, ponnistelemaan sellaisten tavoitteiden eteen, jotka eivät ehkä koskaan toteudu, tuntemaan itseni vähän tyhmäksi tämän tästä, puhumaan kieltä, jonka lausunta on välillä aivan käsittämätöntä ja jossa keskusteluun eläytymiseen kuuluu mitä kummallisimpia kiekaisuja, ja juomaan tavattoman paljon mustaa kahvia ja erilaisia makeutettuja juomia vain huijatakseni itseni syömästä.
TAI
Voin olla syvän tyytyväinen mahdollisuudestani palata arkeen, jossa saan haastaa ja kehittää itseäni heräämällä aikaisin ehtiäkseni mahdollisimman paljon hikoilemaan ja ponnistelemaan sellaisten tavoitteiden eteen, jotka saattavat hyvinkin toteutua, tuntea itseni tämän tästä vähän tyhmäksi, jotta voisin pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, oivaltaa jotakin ja hiljalleen oppia, puhumaan kaunista ja maailmanlaajuisesti paljon puhuttua kieltä, jota rakkauden kieleksikin kutsutaan (olkoonkin, etten yhtään tajua miksi) ja juomaan paljon rakastamaani mustaa kahvia ja aivan ihanalta maistuvaa sukraloosi/aspartaami-kaakaota, minkä jälkeen parsakaali ja kala maistuvat nekin taivaalta!
Joo, ei vakuuttanut minuakaan.
Se mitä haluan sanoa, ja mihin oikeasti tiedän pystyväni, on se, että lomaltapaluunihkeyteen on kätkettynä syvän tyytyväisyyden siemen, jonka ainoastaan pitkäjänteinen vaivannäkö saa aikaiseksi. Juusto, sipsit, carbonara, makrillipatonki, merguez, viini ja nukkuminen puolille päivin ovat asioita, joihin tulen vielä palaamaan, mutta säännöllisen arjen ja onnellisen vaivannäön tuoma tasainen hyvänolontunne on edellä mainittujen asioiden tuomaa hekumaa kestävämpää ja siksi tavoittelemisen arvoista ja oikeasti ihanaa.
Ensin vain pitää saada arki käyntiin, ja sitä ajatellen suosittelen kaikille lämpimästi huomion kiinnittämistä aamurutiineihin. Ne kun ainakin minulla tuppaavat sanelemaan paljon kuluvan päivän fiiliksiä ja tekemisiä.
Antoisaa arkeen paluuta kaikille, eläköön herätyskello!
-Emma
