Olympiakomitean harjoitettavuuskartoitus – testipatteri urheilijoille

Tervehdys

Kesää parhaimmillaan mennään ja Tampereen nuorten EM-kilpailut lähestyvät. Ne urheilijat tai urheilijoiksi aikovat,  joita nämä kilpailut eivät koske, lomailun lisäksi luultavasti treenaavat perusominaisuuksia.

Mitä pitäisi treenata? Varsinkin seuroissa, joissa tulevaisuuden kilpailijoita ohjataan, on syytä pohtia mihin kannattaa harjoittelussa keskittyä. Pohja luodaan nuorena ja jos siinä oikaistaan, se tulee vastaan myöhemmin.

Urheiluakatemioissa on huomattu, että osalla urheilulukioonkin tulevilla urheilijoilla on selviä puutteita fyysisissä perusasioissa. Voi jopa olla, että itse lajissa yksilö menestyy juniorisarjoissa puutteista huolimatta. Jos tietyt minimit eivät perusominaisuuksissa toteudu, niin se ennustaa erilaisia, pääasiassa rasitusvammoja, kun aletaan treenaamaan urheiluun vaadittavia määriä aiempaa kovemmilla tehoilla. Myös kehitys pysähtyy, kun ”bensa loppuu” ja junioritähdet sammuvat. Urheiluyläkoulutoiminta, niin urheiluyläkouluissa, kuin lajiliittojen järjestämissä yläkoululeirityksissä, yrittää vastata osaltaan tähän haasteeseen. Kuitenkin näkisin karatessa seurojen päivittäisen perustoiminnan ja sen yhteydessä olevan kilpavalmennuksen olevat ratkaisevan tärkeitä perusominaisuuksien kehittymisen kannalta.

Jos puhutaan puhtaasti fysiikkaharjoittelusta perustasolla, joka on ehkä valmennuksellisesti helpoin asia kilpakaratessa, niin hyvän testipatterin on kehittänyt Olympiakomitea yhteistyössä urheiluakatemioiden kanssa. Testipatteri on meille Turussa tuttu, karate on ollut yhtenä testiryhmänä patteristoa kehitettäessä. Karaten ex- maajoukkuevalmentajat Erik Piispa ja Mika Saari ovat olleet Olympiakomitean puolesta mukana asiassa ja Turun urheiluakatemian valmennuspäällikkö Jani Heino on ollut asian pääkehittelijä; tuonut idean Australiasta, missä hän oli vuosia valmentajana.

Harjoitettavuuskartoitus ei siis ole maksimitesti ominaisuuksista, joka kertoisi kuinka kova urheilija on, vaan minimi joka pitäisi saavuttaa lajissa kuin lajissa,  että voisi alkaa harjoitella turvallisesti urheilijamäärillä ja -tehoilla. Kestävyyttä testeissä ei testata eikä määritellä erikseen, koska sen suhteen erot lajeittain ovat liian isot, jotta yleisten minimien laittaminen olisi järkevää.

Asiaa selitetään vielä hyvin Olympiakomitean sivuilla, ja siellä on selkeät videot testiliikkeistä. Lajeissa on eroa ja joissakin lajeissa on isompia haasteita tiettyjen testiliikkeiden osalta. Karaten monipuolisuus tulee esiin tässä: meillä on itsestäänselvyys että tarvitaan niin liikkuvuutta, keskivartalovoimaa kuin kimmoisuuttakin. Niinpä en karaten kohdalla näe mitään syytä, miksi jollakin osa-alueella pitäisi vaatimuksia helpottaa. Karaten aikuisten EM-kilpailuissa oli Turun akatemiaurheilijoita kolme mukana ja heillä minimit kaikilla osa-alueilla on kunnossa eli värikoodein vihreällä. Yllättäen eniten haasteita vahvoilla naisilla oli olkapäiden liikkuvuudessa ja niihin erikoishuomiota harjoitusten yhteydessä laitettiin.

Ei muuta kuin testaamaan. Niihin osa-alueisiin, jotka jäävät punaiselle, erikoishuomiota kesätreeneissä ja keltaisen kautta vihreää kohti…

Pääset Olympiakomitean HARJOITETTAVUUSKARTOITUKSEEN TÄSTÄ

Olympiavalmentaja, Kai Keinänen