Olympiahuumaa Tokiossa

Kaksi vuotta kestäneen valintaprosessin ja kaksi kertaa tuomaritehtäviin valituksi tulemisen jälkeen varsinainen lähtöpäivä olympialaisiin viimein koitti 31.7. Matkustimme useiden eurooppalaisten kanssa samalla lennolla Varsovan kautta, ja matka kesti kaikkine vaihtoineen ja odotteluineen lähes vuorokauden. Perillä Naritan lentokentällä oli edessä vielä lähes neljätuntinen rupeama maahantulomuodollisuuksia ja covid-testausta. Asiat kysyttiin ja tarkistettiin useaan kertaan ja jokaista askelta oli ohjaamassa henkilö.

Uupuneina saavuimme hotellille lepäämään. Rajoitukset olivat niin tiukat, ettemme saaneet poistua hotellin ulkopuolelle lainkaan, lukuunottamatta etukäteen suunniteltuja varusteidenhaku- tai Nippon Budokanin vierailuija. Päivittäiset sylkitestit ja puhelimen sovellukseen terveydentilan raportointi rytmittivät päiviä. Matkamuistoja saimme hankkia tilauskaavakkeen avulla, ja tilatut tavarat toimitettiin huoneisiimme. Myös virtuaalisia retkiä oli tarjolla, ja kävinkin tutustumassa Okinawan saareen ja karatehalliin sekä -museoon videon välityksellä. Kaikki ruokailut oli järjestetty joko hotellille tai Nippon Budokan -hallille.

Kilpailuareena Nippon Budokan oli nostalginen paikka, joka oli rakennettu vuonna 1964. Siellä on kamppailtu ensimmäiset Karaten MM-kilpailut vuonna 1970. Nykyisinkin areena toimii budolajien pyhättönä. Kilpailun puitteet olivat siis huikeat, ja jotta toimintakin sujuisi moitteetta, harjoittelimme tuntikausia kävelyjä tatamille, ja siirtymisiin kuluvaa aikaa kellotettiin.

Kilpailut käynnistyivät torstaina naisten katalla ja kevyemmillä painoluokilla. Kuten muissakin kilpailuissa, ensimmäinen päivä sujui ongelmitta. Minut oli kumitessa kiinnitetty videoarviointiin yhdessä espanjalaisen kollegani kanssa. Minulla olikin siitä jo ennestään runsaasti kokemusta. Kilpailijoilla oli olympialaisissa poikkeuksellisesti jokaisessa ottelussa videotarkistusmahdollisuus, joten tekemistä meillä riitti runsaasti. Isompaa dramatiikka nähtiin vain harvoja kertoja: Saksalaisen Jonathan Hornen kyynärpäävamma oli ikävä päätös hänen kilpailulleen, mutta puhdas vahinko. Olympialaisten viimeinen miesten raskaan sarjan finaali sen sijaan aiheutti maailmanlaajuisen keskustelun ja skandaalin, enimmäkseen tuomareiden päätöstä vastaan. Hansoku -päätös tehtiin kuitenkin sääntöjen mukaisesti, ja koska lääkäri kielsi iranilaiselta ottelun jatkamisen, ei tuomareille jäänyt muuta vaihtoehtoa. Mubobi-tilanne se ei kenenkään paikallaolijan mielestä myöskään ollut.

Kaiken kaikkiaan olympialaiset olivat upea, ikimuistoinen ja ainutkertainen kokemus. Pääosin tapahtuma oli erittäin onnistunut, ja saimme paljon positiivista palautetta. Ilman viimeisen ottelun tapahtumia julkisuuskuva olisi tietenkin jäänyt huomattavasti paremmaksi. Kotimatkalle lähdimme kuitenkin ensisijaisesti onnellisina siitä, että olimme säilyneet terveinä, ja pääsisimme kotiin. Yhden kollegamme kohdalla tämä toive ei valitettavasti toteutunut, vaan hän valitettavasti nauttii edelleen huoneessaan japanilaisesta vieraanvaraisuudesta.

Pirkko Heinonen

Olympiatuomari