Liiton toiminta vaatii resursseja – lisenssimaksut kuntoon

Ensi vuoden toimintasuunnitelman ja budjetin suunnittelu on jo melko pitkällä. Aika lailla samoilla linjoilla mennään kuin tänäkin vuonna, joskin muutamia eri painotuksia on tehty. Viestintään esimerkiksi tarvitaan lisää resursseja ja muutenkin liiton asioiden hoitoon tehokkaampaa työnjakoa. Töiden jakamisen kohteita ei vaan ole kovin montaa ja vapaaehtoistyön tekijät, kuten valiokuntien jäsenet, kuormittuvat omien töittensä ohessa aika lailla. Toiminnan kehittämisen kannalta on erittäin tärkeää panostaa paitsi viestintään, niin myös alue- ja seuratoimintaan ja keinoihin millä saadaan karaten, taidon ja jujitsun harrastustoimintaa lisättyä ja samalla enemmän nuoria kilpaurheilun pariin.

Työtä vaaditaan kaikilla tasoilla – painopisteenä se, mitä karateharrastuksen kehittämiseksi voidaan tehdä. Miten liitto voi parhaiten tukea seuroja? Näistä asioista puhuttiin muun muassa seurajohdon päivillä viime keväänä, ja erinäisiä ideoita kyllä syntyi. Puheista pitää päästä tekoihin, mikä vaatii myös tekijöitä. Näiden tekijöiden haaliminen vaatii resursseja, mikä näkyy muun muassa budjetin menopuolella. Jotta pysytään tasapainossa, niin vastaavasti jotain pitää olla myös siellä tulopuolella. Tästä päästäänkin asiaan eli lisenssimaksuihin, jotka ovat yksi päätekijä karateliiton talouden tasapainottamisessa.

Toive on se, että jokainen karaten harrastaja maksaisi ainakin 35 euron suuruisen lisenssin ja mahdollisesti vakuutuksen omista tarpeistaan riippuen. Panostus ei ole kovin suuri, mutta liiton talouden kannalta olennainen. Lisenssituloista kertyneillä varoilla voidaan kehittää toimintaa ja nimenomaan sellaista toimintaa, joka hyödyntää seuroja ja lisää harrastuspohjaa. Mikäli taas lisenssituloja ei tule tarpeeksi, niin asiat eivät kehity yhtä paljon – näin yksinkertaista se on. Kun viikko sitten tarkistimme tilannetta, niin aika paljon vähemmän seuroissa oli lisenssin hankkineita karatekoja kuin ilmoitettuja jäseniä.

Olen tästä lisenssipuolesta saarnannut vuoden alusta lähtien ja saanut myös erilaisia vastauksia. Osa ei näe lisenssien ottamista tarpeelliseksi, koska liitosta ei kuulemma ole saanut mitään palvelua. En voi kieltää, etteikö tuossa ole osa totta, mutta tätä tilannetta pyritään nyt parantamaan ja itse asiassa jotain on tämän vuoden aikana jo tapahtunutkin. Osan mielestä lisämaksut harrastajille on huono asia, mutta karate taitaa kuitenkin olla sieltä urheiluharrastuksen halvimmasta päästä. Jotkin seurat ovat myös kertoneet kyllä mainostaneensa asiaa, mutta eivät kuulemma voi painostaa harrastajia ostamaan lisenssejä. Minusta jonkinlaista ’vahvaa suosittelua’ kyllä voi harrastaa, joissain lajeissa lisenssit on pakollisia eikä treeneihinkään ole ilman niitä asiaa. Meido-Kan Espoo esimerkiksi laittoi lisenssimaksun tänä syksynä kurssimaksun sisään, tosin kurssi siellä oli muutenkin aika halpa…

Ymmärrän kyllä, että meillä liitossa on kova työ vakuuttaa seurat siitä, että rahoille saa vastinetta. Tilanne vähitellen toivon mukaan paranee, mutta se vaatii näitä mainittuja resursseja ja niiden lisäksi paljon oma-aloitteista työtä. Onneksi ideoita ja aktiivisuutta aina välillä löytyy – esimerkkinä muun muassa ikinuorten Jarmo Peltolan ja Kari Koskisen käynnistämä Itä-Suomen alueen yhteistyö leirien ja koulutuksen muodossa, josta iso hatunnosto herroille. Samantyyppisiä hankkeita tarvitaan lisää.

Eli vetoan vielä sen puolesta, että laittakaa lisenssiasiat kuntoon. Vastineeksi luvataan parempaa tukea seuroille liitosta käsin.

Hyvää syksyn alkua,

Kimmo