Kohti seikkailua

The United Kingdom Karate Awards järjestettiin 17.6.2023 Epsomissa Lontoossa ja kutsujana gaalaan oli Molly Samuel-Leport.

Suomesta lähti seitsemän rohkean karatekan ryhmä perjantaina 16.6.2023 kohti Englantia tietämättä mikä heitä siellä odottaa;

Jouko Turunen, joka on saavuttanut karatessa muun muassa karaten raskaan sarjan maailman cupin kokonaisvoiton Budapestissä vuonna 1984, Sari Laine, joka on saavuttanut karatessa muun muassa maailmanmestaruuden vuonna 1994, Kim Waenerberg, joka on saavuttanut karatessa muun muassa MM pronssimitalin vuonna 1994, Erik Piispa, joka on saavuttanut karatessa muun muassa MM pronssimitalin vuonna 1986, Taru Tuulijärvi, joka on saavuttanut karatessa muun muassa EM kultamitalin vuonna 1995, Harri Pakarinen, joka on saavuttanut karatessa muun muassa EM pronssimitalin vuonna 1995 ja Marjanne Tarva-Parviainen, joka on saavuttanut karatessa muun muassa MM pronssimitalin vuonna 1998.

Osa ryhmästä saapui Gatwickin lentokentälle 16.6.2023, josta minä, Titi ja Marianne jatkoimme matkaa junalla pienelle Epsom Townin puistomaiselle sivuasemalle Erik Piispan jäädessä Lontooseen. Kim, Harri ja Taru saapuivat myöhemmillä lennoilla omia aikojaan.

Sieltä sivuasemalta se seikkailu vasta alkoikin. Sieltä ei sitten ollutkaan jatkoyhteyttä hotellille Holiday Inn:n, joten lähdimme matkalaukkujen kanssa kävelyretkelle paikallisten rakennusmiesten kannustamana ja kertomana, että matka ei ole pitkä. Aikamme käveltyämme saavuimme metsänlaitaan. Ei muuta kuin rohkeasti luontopolulle matkalaukkujen kanssa. Ei aikaakaan, kun olimme keskellä golfkenttää ”Fore!”- huutojen kaikuessa ympärillämme. Pienen hetken kuluttua saapui paikalle englantilaisia herrasmiehiä kyselemään, minne heidän pallonsa olivat menneet. Kerroin heille, että muut menivät keskelle väylää ja yksi osui puuhun kimmoten siitä takaisin pelialueelle. Hän kiitteli kovasti, luuli jo hukanneensa pallonsa. Samalla tiedustelin heiltä, mahtavatko tietää missä sijaitsee hotelli Holiday Inn. Eivät tienneet. Matka jatkui metsässä ja lopulta päädyimme maantielle, jossa arvailimme mihin suuntaan lähteä. Lähdimme oikealle, joka oli väärä päätös.

Loppujen lopuksi päädyimme eräälle ratsutilalle, jossa minä lähdin kolkuttelemaan ovia ja tiedustelemaan missä mahdamme olla. Paikalla ei ollut ketään. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä seisomaan keskelle talon edessä olevaa tietä ja pysäyttämään liikenne. Lopulta eräs paikallinen lady pysähtyi ja ajoi tien sivuun. Tiedustelin häneltä, missäköhän mahtaa tämä hotellimme sijaita. Hän osoitti takaisin metsään ja kertoi, että sen takaa löytyy. Pienen keskustelun jälkeen hän kuitenkin sanoi minulle, että hän voi viedä meidät sinne, mutta hän on jo vähän myöhässä töistä ja kyytiin eivät mahdu kaikki (auto oli täynnä tavaraa). Kuitenkin meistä mahtui kyytiin kaksi ja matkalaukkumme. Lady vähän ihmetteli, kun itse kiipesin etupenkille ja jonkun meidän ladyistamme olisi käveltävä. Arpa osui Marianneen, joka lähtikin sitten innokkaana englantilaisen ladyn osoittamaan suuntaan metsän läpi (saapui reilun tunnin jälkeen hotelliin ja me olimme jo Titin kanssa hotellin ravintolassa odottamassa).

Seuraavana aamupäivänä kulutimme päivää Epsom Townissa ostoksilla ja syömässä paikallista fish and chips annoksia myös niiden kanssa, jotka olivat saapuneet myös perjantai-iltana paikalle. Juhlat alkoivat klo 19.00 ja paikalle olivat jo saapuneet Kim, Harri, Taru, Ekku ja Ramon Malave (Ruotsin edustaja), jonka pyysimme pöytäseurueeseemme. Hän on tuttuni jo 1970-luvulta.

Gaalassa paikalla oli noin 300 henkilöä ja juhlat olivat ainakin itseni kohdalla ainutlaatuiset. Sain tavata kilpakumppaneitani 1970–1980-luvulta. Erityisesti mieleeni jäivät kohtaamiset Ticky Donovanin ja Vic Charlesin kanssa. Toki muillakin oli vastaavia kokemuksia. Juhlat olivat erittäin hyvin järjestetyt ja tapahtumapaikkana oli Epsom Downs Racecourse. Illan kohokohta oli kuitenkin, kun Sari Laine kutsuttiin lavalle, jossa hänelle luovutettiin iso lasinen palkinto nimityksensä johdosta, joka on The United Kingdom Honorary Title OIA. Arvonimen luovutti Lady Mary Elisabeth Peters LG, CH, DBE, joka on kuningas Charlesin serkku.

Keskustelin itse useiden englantilaisten, skotlantilaisten ja irlantilaisten kanssa. Monet heistä olisivat toivoneet, kuten Patrick McKay, että paikalla olisivat olleet muun muassa Tapio Pirttioja ja Jukka-Pekka Väyrynen.

Itselleni oli myös suuri ilo viettää aikaa suomalaisten nuorten ja rohkeiden karatekoiden kanssa eri vuosikymmeneltä ja eritoten yli kahdenkymmenen vuoden takaa tavata Ramon Malave, jonka luokse menen pelaamaan golfia syyskuun lopussa ja tapaamaan muita oman aikakauteni ruotsalaisia karatekoita ja viettämään aikaa heidän kanssaan Ramon Malaven kotiin.

Valitettavasti juhliin ei ollut saapunut enempää muita eurooppalaisia kuten espanjalaisia (1kpl) ja hollantilaisia. Kaikesta huolimatta juhlat jatkuivat myöhään aamutunneille hotellissamme, kun virallinen osuus oli ohi. Itselleni tämä kokemus oli sellainen, joka kantaa pitkälle. Ryhmämme kanssa meillä oli erittäin hauskaa ja pidennettyyn viikonloppuun saimme mahtumaan montaa hauskaa asiaa ja tutustua toisiimme vuosikymmenien jälkeen.

Kotiinpaluu olikin sitten toinen seikkailu, lennot myöhässä yli neljä tuntia. Perillä Helsingissä olimme aamuyöstä 04.00.

Tämän kirjoituksen on kirjoittanut amatööri Jouko Turunen.

Kuitenkin erityisesti haluan kiittää Erik Piispaa, joka toi tietoomme kyseisen tapahtuman ja auttoi monen asian hoitamisessa.

Jouko Turunen 8 dan