Karatematkalaisten elämää
Teneriffa
Latvian PM-kilpailuista lähdettiin Lehtosen Elinan kanssa Titta Keinäsen mukana Teneriffalle karateseura Vistabellaan treenileirille. Titan valmentaja Javier Oran on tullut suomalaisille maajoukkueottelijoille tutuksi kilpailuissa ja vaikkapa Saarion Teemu ja Leevi Lahdesta olivat aiemmin lomansa yhteydessä salilla treenaamassa. Javin vaimo Laura Palacio EM-1, MM-3, toimii myös seurassa aktiivisesti. Muistan itse Lauran yhtenä kovimpana tsemppaajana otteluista ja samaa henkeä hän jakaa nuorisolle treeneissä ja sen ulkopuolella. Omia matsejaan hän ei oikein kestä katsoa. ”kun on niin hullunkiilto silmissä ja raivoa otteissa.” Nykyisin hän on poliisina nimenomaan se tyyni ja rauhallinen.
Salin on perustanut Javin eno, joka on siellä yhä puuhamiehenä ja treenien vetäjänä. Käytettävissä oli kaksi tatamisalia ja kuntosali. Oli todella tervetullut olo ja kaikesta huokui perhemäinen välittämisen kulttuuri. Treenien jälkeen kellään ei ollut kiire pois ja porukka jäi hengaamaan odotusaulaan. Kadettityttö oli ottanut hopeaa Espanjan mestaruuskisoissa. Häntä onnittelivat ja halasivat kaikki valmentajat, kilpailijat, vanhemmat perustekniikka harrastajat ja junnujen vanhemmat.
Karaten globaali menestys perustunee osin juuri tällaisiin oman salin ja Sensein tai useamman muodostamiin yhteisöihin, joita suomestakin löytyy. Parhaimmillaan ollaan yhtä porukkaa niin harrastajien kuin kilpailijoidenkin kesken. Ainahan siinä on vaaransa, jos Sensei on huono.
Treeneissä kohteliaisuuskulttuuri ja asenne oli kohdallaan. Kiai raikui falsetissa kaikkien ikäryhmien treeneissä. Seurassa treenataan tasa-arvoisesti kataa ja kumitea. Se näkyi kumitessa erityisesti tekniikan jälkeisissä loppuasenoissa nuoremmillakin. Tiukkoja asennepuheita kuulemma ajoittain pidetään, jos asenne alkaa lipsua.
Javin mukaan Espanjan katan kova taso johtuu siitä, että siellä on useita erittäin hyviä katavalmentajia ja kilpailu on tietysti kovaa.
Hauska episodi oli, kun Espanjan mantereelta meidän kanssamme tuli treenaamaan Espanjan maajoukkueen – 55 kg Carlota Fernandez, WKF-ranking 13. Javi kysyi nuorelta polvelta ennen kilparyhmän harjoitusta, että ”Kuka ei tiedä, kuka Carlota on?” Muutamat eivät tiennet, vaikka kuten Javi sanoi ”jokainen teistä tietää, kuka on Espanjan jalkapallojoukkueen maalivahti, mutta ette oman lajinne maajoukkue-edustajaa?” Tietämättömät otettiin erikseen puhutteluun, jossa kerrattiin Carlotan meriitit ja muut tiedot, jotka tullaan kysymään seuraavissa treeneissä. Siihen päälle burbeita muistutukseksi.
Jäin miettimään, että noin se kunnioitus sukupovelta siirtyy ja itse urheilijallekin positiivista nostoa. Olen yläkoululeireillä ja nuorten maajoukkueurheilijoilta kysynyt, kuka on Sari Laine? Ei tietoa. ”No eihän hänellä ole kuin 7 EM-kultaa ja värisuora MM-mitaleja.” ”Oikeesti??”
Onko viimeistä edellinen aikuisten arvokisamitalisti V.2016 Helena Kuusisto tuttu? Ei tietoa. Ei ole nuorten vika, etteivät tiedä. Jos eivät valmentajat, seurat ja myös liitto aktiivisesti nosta, muistuta ja kerro menestyshistoriasta, niin tämän päivän tietotulvassa nuoret eivät voi tietää, kiinnostua eikä myöskään kunnioittaa.
Javi esitteli meille kotonaan kattavaa karaten videoarkistoaan. Vaikkapa kaikki MM-kisat ensimmäisiä 1970 pidettyjä lukuun ottamatta. Katsottiin Vareliuksen ja Laineen matseja. Kummallista kun Espanjalaismies heittelee sujuvasti nimiä; Pirttioja, Turunen, Timonen, Kauria, Varelius, Laine jne. Yksi nimi ei oikein espanjalaiselta nimenä taipunut mutta ymmärsin lopulta, että se oli Väyrynen. Hän muisteli myös, että löytyy nuorten kisojen videoista Tiaisen matseja. Jos ei legendaarisen karatekisojen kuvaajan Seppo Tarkkosen materiaaleista jotain löydy, niin Javilta kannattaa kysyä.
Treenikausi on ollut täällä jo pidempään peruskuntokautta ja tällä leirillä olleiden ykkösurheilijoiden tekeminen tähtää puhtaasti ensi vuoteen. Melkoinen arvokisarumba EM-MM- ja European Gamesit. EG:n pääsy vaatii onnistumisia Premier-liigassa ja arvokilpailuissa. Syyskauden viimeisissä kisoissa koitetaan pitää kisatuntumaa yllä, mutta niihin ei erityisesti herkistellä.
Treeneissä logiikka oli sellainen, että kaikki erittäin monipuoliset alkupelit ja kilpailut palvelivat aina sen harjoituksen teemaa. Paljon harjoitteita, joissa piti ajatella paljon ja uken rooli oli tärkeä harjoitteiden onnistumiseksi. Melko taktisia tässä vaiheessa kautta. Rehellistä palautetta tuli ja kehuja, jos oli aihetta. Minua pyydettiin vetämään pari treeniä ja aina on kiva vetää, kun asenteet ovat kohdallaan ja ei tarvitse kertaakaan sanoa, että huutakaa kiata.
Venice-Cup
Teneriffalta Venetsiaan airbnb-majoitukseen Teneriffan porukan kanssa. Venetsia-cup 2022 oli kirkkaimman kärjen osalta kovatasoisempi kuin K1 Series A, koska WKF-ranking 1–32 sijoilla olevia ottelijoita, jotka siis pääsevät K1-premierliigan kilpailuihin, oli mukana aikuisten sarjoissa ja useimmat mitalit myös veivät. Italian oma taso pitää huolen, että kovin paljon heikkoja vastuksia ei tule edes heidän kansallisen tasonsa ottelijoista. Luulen että kisan ajankohta, paikka ja hyvä maine on sopiva tuomaan myös huippuottelijoita tuntumaa saamaan ja ylläpitämään, kun K1-premierliiga kilpailuja ei ole hetkeen.
Nostona mainitsen Turkmenistanin, kymmeniä urheilijoita eri ikäluokissa käsittäneen joukkueen ja heitä on Mantereen Nellin mukaan näkynyt enenevästi myös muissa keskieuroopan kisoissa. Kaikilla yhtenäinen asu kenkiä ja pipoja myöten ja meininki sen oloista, että varmasti jatkossa kuullaan.
Rekisteröinti oli järjestetty huippuhyvin ja ehdin jo epäillä, että homma on hallussa. Sen jälkeen oli sitten normaalia säätöä aikataulujen ja vähän kaiken muunkin kanssa. Kokeneet urheilijat osaavat näihin suhtautua. Kahdeksalla tatamilla ja kolmella tuomarilla/tatami mentiin. Napinaa tämä tuomarointijärjestys aiheutti ja ei se minunkaan silmääni ihan putkeen mennyt.
Muuten tunnelma niin verryttelyalueella, kuin katsomossa oli hyvä ja kannustus kova. Titalla oli hyvä päivä ja finaalin lisäksi oli kiva voittaa Italian karismaattinen ja menestynyt Silvia Semeraro hänen kotikentällään.
Kai Keinänen