Juuhei.

Istun junassa matkalla Pariisista Le Mansiin. Takana on kauden viimeinen kilpailu Montréalissa, josta palaan hyvillä mielin. Tuloksellisesti reissu ei ollut kummoinen, mutta sisällössä oli paljon kiitettävää.

Ennen Montréaliin lähtöä pitkä kausi alkoi jo vähän painaa. Tiesin kisainnon syttyvän otteluiden lähetessä, mutta Kiinan reissun jälkeen olin kyllä väsynyt. Kävi kuten arvasinkin, matkaan lähdettäessä väsymys hälveni ja kilpailuun valmistautuminen sujui loppuun asti hyvin. Ensimmäinen ottelu slovakialaista vastaan sujui hallitusti, ja toisessa ottelussa japanilaisen kanssa sai tapella ihan tosissaan. Jäin tässä mittelössä kuitenkin hopialle 4-6, ja kun ei neito edennyt finaaliin asti, loppui minun kisakauteni jo perjantaina.

Oman kisapäivän jälkeen riemu Ranskaan paluusta ja pienestä kilpailutauosta oli suuri, ja viimeisinä päivinä Montréalissa ajatukset karkasivat usein tulevaan viikkoon Ranskassa. Olin tyytyväinen sunnuntaille varatusta paluulennosta. Suuri osa urheilijoista jäi Kanadaan vielä maanantaihin asti. Ei käynyt kateeksi, vaikka Montréal mukava kaupunki olikin.

Didierin entinen valmennettava, nyt jo parikymmentä vuotta Montréalissa asunut Henrik esitteli meille Ensimmäisenä päivänä kaupunkia ja kutsui kotiinsa hurmaavan perheensä luo illalliselle keskiviikkona. Tarjoilut näyttivät maistuvan niille, jotka syödä uskalsivat. Oma illalliseni oli hyvin salaattipainotteinen. Perhe tuli sunnuntaina katsomaan finaaleja, ja Henrik vei meidät lentokentälle hyvissä ajoin. Ihana palata kotiin! Voisin melkein sanoa lomalle, mutta oikeastaan treenit jatkuvat vielä heinäkuun puolelle ennen virallista lomaa. Yhtä kaikki, henkisesti olen kuitenkin jo lomalla ja erityisen ihanaa palata Le Mansiin.

Sähköposti Air Canadalta kertoi lentomme lähtevän vähän myöhässä.

Ei haittaa! Muutama minuutti sinne tänne.

Toinen sähköposti Air Canadalta kertoi lentomme lähtevän vielä vähän myöhemmin.

Jaahas, no ei se mitään! Toivottavasti ehditään Le Mansin junaan.

Kolmas sähköposti Air Canadalta ilmoittaa lähtöportin vaihtuneen, ja lennon viivästyvän vielä hieman.

Aivan. No, kunhan tänään päästään lähtemään.

Neljäs shäköposti Air Canadalta kertoo lennon olevan peruttu, ja seuraavan lähtevän huomenna kello 7 am – 5pm.

Jahhas.

Lopullinen totuus oli, että pääsisimme lähtemään 25 tuntia myöhemmin, maanantaina klo 21.50

Onneksi olen elänyt hetken ennenkin. Osasin suhteellisen nopeasti ohjata ajatukseni loputtomasta ärräpäiden virrasta rakentavammille poluille. Olosuhteilleen ei aina voi mitään, mutta omalle suhtautumiselleen niihin voi. (Tähän voisin laittaa suoran lainauksen Kaitsun tällä hetkellä lukemasta kirjasta, mutta en nyt kuollakseni muista kirjoittajaa enkä teoksen nimeä. Joku viisas.) Päätin ottaa ylimääräisen vuorokauden loman kannalta ja laitoin ystävälleni Minnalle viestin, jossa kysyin menovinkkejä Montréaliin maanantaiksi. Sain kasan hyviä vinkkejä, joita emme voineet toteuttaa. Maanantaina oli kansallinen juhlapyhä ja kaupunki kiinni. Että semmosta.

Muutin lomapäiväkehykseni lomalle orientoitumismahdollisuudeksi ja haasteeksi opetella jokaisen tuokion arvostamista. Kovin helposti alan ”tappamaan aikaa”, mikä ilmaisuna on aivan kamala. Vaikka ajattelinkin elää mahdollisimman kauan ja isosti, ei minulla ole varaa tappaa ainuttakaan hetkeä, enkä usko kenelläkään muullakaan olevan. Nautin siis auringosta, kävin kevyellä lenkillä ja jumppailin hotellin punttisalilla. En pakkomielteisesti, vaan varmistaakseni hyvän fiiliksen paluumatkalle ja jotta olisin mahdollisimman hyvässä lomanaloitusterässä heti kotiin päästyäni. Valehtelisin jos väittäisin nauttineeni ylimääräisestä päivästä teollisuusalueella ylenmääräisesti, mutta ainakaan en puhissut turhautumisestani, enkä itkenyt kertaakaan. Päinvastoin. Epäuskoinen harmitus purkautui lievänä hysteerisyytenä, ja paluumatkalla naurettiin paljon.

Lento nro 2 lähti ajallaan ja kaikki sujui hyvin. Sain nukuttuakin muutaman tunnin. Pariisiin laskeuduttiin hieman etuajassa, ja matkalaukut tulivat, eivät kovin nopeasti, mutta tulivat. Ehdimme hyvin junaan, joka lähti ajallaan, mutta viipyi yhdellä asemalla parikymmentä minuuttia ja on nyt taas jonkin sähköongelman vuoksi pysähdyksissä. Kuulutuksessa pahoiteltiin viivettä. Ei tunnu missään.

-Emma