Istanbul K1 10-14.3.2021

Yli vuoden tauko K1-kilpailuissa päättyi Istanbulin kilpailuissa mutta jo heti seuraava K1-Rabat huhtikuulta peruttiin. Ongelmana karaten kansainvälisten kilpailujen järjestämisessä tässä ajassa on se, että karate on niin globaali laji ja turnausmuoto huipputasollakin on massatapahtuma vaikka osallistuja määriä on K1-kilpailuihin rajoitettu. Niinpä ennen toukokuun EM-kilpailuja ja kesäkuun Olympialaisten qualification turnausta, on vielä kalenterissa huhtikuun lopussa Lisaabonin K1, jos järjestetään, tietäen Portugalin tämän hetken vaikea tilanne. Joitakin maita, kuten Japani, Ranska oli jäänyt pois, osa ihan viimemetreillä kuten  Tanskan, Ruotsin ja Eestin maajoukkueet. Ainakin joitakin maita altistumisten takia ja vaikkapa Kreikka kuulemma syystä että lennot peruttiin. Ilmoittautuneita kilpailijoita oli 584 ja paikalle tuli n.424 kilpailijaa. Harvoin on niin lämminhenkistä vastaanottoa muiden maiden kilpakumppaneilta, valmentajilta, tuomareilta ja WKF:n henkilökunnalta saanut, kuin Istanbulissa. Huomasi että kilpailuja on kaivattu ja toisiamme tarvitaan.

Pirkko oli saapunut jo viikkoa ennen kisoja tuomarikurssille, WKF tuomarivaliokunnan jäsenen roolissa arvioimaan kulmatuomarilisenssiä suorittavien käytännön kokeita. Pirkko kertoi myös että ensimmäiset päivät olivat varsin kylmiä hotelin sisällä, joka otettiin vuoden kiinniolon jälkeen käyttöön tätä kilpailua varten.

Keskiviikkona saavuttiin paikalle. Kisajärjestäjän pakolliseen pakettiin kuului täysihoito ja kuljetus kentältä jo lämpöiseen WOW-hotelliin, joka oli kahden hotellin yhteinen kampus ja kilpailupaikka oli samassa yhteydessä.

Torstai aamuna rekisteröintiin, joka menee aakkosjärjestyksessä ja johon on annettu aikaikkunat. Niinpä tuntikausien turhia odotuksia ja taistelua paikasta etuilijoita vastaan ei enää vanhaan tyyliin juurikaan ole. Ainahan siellä vielä joku yrittää pitää etuiluperinteitä yllä, tunnelman kohottamiseksi, heikoin tuloksin.

Suomessa otetut Covid-testitulokset katseltiin tarkkaan ja koutsit joutuivat vielä ennen ID-kortin saamista vasta-aine pikatestiin. Jouhevasti asiat sujuivat.

K1-kilpailussa pitää olla kaksi pukua, koska puvun raidat ovat aka:lla punaiset ja ao:lla siniset. Selkämerkit maatunnuksin täytyy olla selkään ommeltuna. Normaalisti paikalla on ompelijat, jotka tikkaavat merkit kunnolla kiinni, koska merkin irtoaminen huonon ompelun takia voi johtaa ulosajoon, ja näin on käynytkin. Luultavasti televisiointeja varten ei haluta että merkit roikkuu ja sitten niitä revitään irti kesken otteluiden. Onneksi ottelijoiden ompelutaidot olivat riittävät.

Virallisia treenipaikkoja ei ollut käytettävissä mutta hotellin käytävällä oli ihan hyvä tehdä tarvittavat harjoitukset. Hotellivieraita se ei myöskään häirinnyt, kun kaikki asiakkaat olivat kilpailuihin liittyvää porukkaa. Illalla koutsipalaveri ja draws olivat ajanhengen mukaan online-palaverina. Vastustajat saatiin selville ja kovasti ohjeita koronaan liittyen. Yleisöä ei päässyt halliin ei myöskään muut kilpailijat tai valmentajat, vain kyseisen sarjan ottelijat ja yksi valmentaja/urheilija. Kisahalli ja verryttelyalue tyhjennettiin aina sarjojen välissä ja desifioitiin.

perjantai ja lauantai oli karsinnat ja keräilyt. Sarjan ottelijat joutuivat vasta-ainetestiin aina ennen sarjan alkua eli puikko kurkkuun ja nenään.  Maskit piti olla FFP2 hengityssuojaimia ja heikommat piti vaihtaa. Verryttelyalueella ei tarvinnut maskeja pitää kuin koutsien, eikä niidenkään kun olivat sparrareina. Toki kaikki siellä olevat oli testattu kotimaasta lähtiessä ja nyt ennen verryttelyaluetta pikatestillä vasta-aineet katsottu. Itse ottelut eivät suomalaisilla menneet niin kuin olisi toivottu. Tärkeätä kuitenkin että näkee missä mennään ja pääsee käymään ison kilpailun prosessin läpi. Todettiin varsinkin poikien kohdalla että että maltti olisi ollut valttia, vähän yliyrittämisen puolelle meni. Kolhuiltakaan ei säästytty. Björn joutui keskeyttämään ottelunsa 2-4 tilanteessa, kun hän väisti hässäkkä tilanteessa suoraan kovaan potkuun. Onneksi alkuun pahalta näyttäneestä tilanteesta selvittiin ilman pahempia vammoja. Titta voitti ensimmäisen ottelun, jossa myös hän loukkasi harmillisesti kätensä, sai siis ylävartalovamman. Toisen ottelun tappioon sillä ei ollut merkitystä. Jatkotutkimuksissa selviää, selvittiinkö säikähdyksellä.

Sunnuntaina ei mitaliotteluita päässyt kilpailijatkaan livenä katsomaan. Turkin TV:stä ne tulivat suorana ja hotellihuoneen kisakatsomossa saatiin ihailla hyvien otteluiden lisäksi Pirkon tuomaritoimintaa. Kisoissa ns. Olympiatuomarit tuomaroivat poikkeuksellisesti kokoajan ja heitä arvioitiin koko kisojen ajan. Mitaliottelut tuomaroivat pelkästään Olympiakandidaatit ja vaikkapa kisojen viimeisessä ottelussa, miesten +84kg sarjan finaalissa päätuomari oli Pirkko Heinonen from Lahti!

Yllättävän hyvin kilpailut rajoituksineen sujuivat. Se näkyy, että kulttuurieroja koronasääntöjen noudattamisessa on. Osa kättelee ja halaa niin kuin ennenkin ja hissit olivat välillä ihan täynnä. Vaikka kaikki oli kisapaikalla tarkkaa, niin esim. kuljetukset lentokentältä hotellille ja takaisin tehtiin täyteen ahdetuilla busseilla. Kuljetusta varattaessa, kyseltiin ryhmän kokoa 1, 1-4, 5-10 jne… joka antoi olettaa että sen mukaan sitten kulkupelit, joilla ryhmä kerrallaan?

p.s.

tänään maanantaiaamuna jatkettiin Titan kanssa kilpailuista suoraan Serbiaan leirille. Sellaisesta mestareiden asennoitumisesta kertoo se, että eilen K1-Isatnbulissa sarjansa voittaneet Serbian Jovana Prekovits ja Brasilian Valeria Kumizaki tulevat tänään iltatreeniin ottamaan kevyen treenin ja huomisesta sitten taas kunnolla. Tähtäin heillä on Tokion Olympialaiset, joten iloa Istanbulin sarjavoitosta, mutta matka jatkuu. Myös me, tällä kertaa alkukierroksille jääneet suomalaisottelijat sovittiin, että pettymyksen tunnetta tappioista isosti vähän aikaa, mutta se siitä ja matka jatkuu. Sitten on vasta epäonnistunut, kun luovuttaa.

Olympiavalmentaja, Kai Keinänen