Hyvät karaten, ju-jutsun ja taidon harrastajat

Hyvät karaten, ju-jutsun ja taidon harrastajat,

Kesälomat on pidetty ja uusi kausi on alkamassa. Kaikissa kamppailulajeissa harrastajat palaavat vähitellen saleille ja viikottaiset treenit alkavat. Kilpailupuolella tietenkin lomaa ei juuri ole ollut vaan kesä on kulunut valmistautumisessa tuleviin kamppailuihin. Kansainvälisiä kisoja on seuraavan vuoden aikana runsaasti: MM-kilpailut karatessa marraskuussa Espanjassa, EM-kilpailut ju-jutsussa lokakuussa Italiassa ja Taidon EM-kotikilpailut ensi kesänä Tampereella. Tämän lisäksi huippukaratekoillamme on joukko kansainvälisiä kilpailuja, joista tänä syksynä alkavat kertyä myös pisteet Tokion olympialaisten valintoihin. Kevään hyvää kisamenestystä pyritään entisestään parantamaan, mihin on hyvät mahdollisuudet – ainakin maajoukkueporukan kesätreeni on sujunut suunnitelmien mukaan eli hyvin.

Huippujen kisakunto tulee varmasti olemaan kohdallaan, mutta haasteita kilpailutoiminnassa riittää, suurimpana niistä kotimaisten kilpailijoiden pieni määrä. Tavoitteena kaikissa budolajeissa on sekä harrastajien että kilpailijoiden määrän lisääminen. Todellinen kilpailu kotimaassa nostaa kisaajien tasoa ja tuottaa valmiimpia ottelijoita kansainvälisille kentille lisäten menestymisen mahdollisuuksia. Karateliitto on asettanut yhdeksi tavoitteeksi harrastajien määrän kolminkertaistamisen viidessä vuodessa – mielestäni samassa ajassa kilpailijoiden määrä pitäisi kymmenkertaistaa. Tämä vaatii kovaa panostusta valmentajien ja seuratoimijoiden koulutukseen sekä ajattelutavan muutosta. Kilpailemisen tulisi olla luonnollinen osa karateharrastusta – vaikka edes kokeilumielessä joko salilla tai isommissa kisoissa. Mikäli pystymme tekemään karatesta taas tunnetun lajin ja tukemaan seuroja ympäri Suomen koulutus-, valmennus- ja seuratoiminnassa, niin olemme jo lähempänä vaativia tavoitteita.

Miten budolajien tunnettuus saadaan kasvuun? Yksi keino on näkyä koululiikunnassa: mikäli oppilaat pääsevät kokeilemaan harrastusta, niin osa saattaa kiinnostua aiheesta ja ilmestyä kursseille. Toinen keino on hyödyntää olympiastatusta – jokaisen urheilijan unelma on kilpailla olympiamitalista joko nyt tai tulevaisuudessa. Kolmas tapa on tarjota niin hyvää ja omistautunutta seuratoimintaa, että se vie harrastajan mukanaan. Tällöin seuravalmentajien koulutuksella, seuran yhteishengellä ja yhteistyöllä esimerkiksi lähiseurojen kanssa voi olla iso merkitys. Yhtä kaikki, ratkaiseva tekijä on se aktiivinen ja innostunut seuratoimija, joka laittaa harrastukseen omaa aikaansa ja saa ihmiset mukaan. Tällaista toimintaa tulee Karateliitonkin tukea kaikilla keinoin.

Ju-jutsun ja taidon asema on hyvin vakiintunut ja tilanne käsittääkseni varsin hyvä, vaikka varmaan sielläkin harrastajia toivotaan lisää. Karaten puolella taas ollaan viimeisten vuosikymmenien aikana hävitty sekä harrastajien että kilpailijoiden määrässä. Mitä pitäisi tehdä, että tilanne korjaantuisi? Ohessa muutamia ehdotuksia:

• Panostetaan seurojen tukemiseen esimerkiksi valmentajien koulutuksessa, seuratoiminnassa, kilpailujen järjestämisessä sekä viestinnässä ja sidosryhmätyössä. Luodaan edellytyksiä näkyä omalla alueella, esimerkiksi paikallislehdissä, joka toivottavasti tuo lisää väkeä kursseille.
• Lisätään alueellista yhteistyötä esimerkiksi leirien ja koulutustilaisuuksien muodossa. Naapuriseurojen kanssa treenaaminen tuo toivottua vaihtelua ja on edullisempaa kuin pidemmälle matkustaminen.
• Parannetaan tiedon kulkua Karateliiton sisällä. Jaetaan tietoa onnistumisista ja autetaan toisia yli seurarajojen.
• Ja ennen kaikkea löydetään motivaatio sille, että liitosta aiemmin syystä tai toisesta eronneet seurat liittyisivät takaisin. Osa lienee eronnut, koska liiton palvelut eivät vastanneet tarvetta. Nyt tätä tilannetta yritetään siltäkin osin muuttaa.
• Tarjotaan hyviä palveluja ja tuetaan seuroja siten, että 35 euron lisenssimaksulle tulee katetta ja kaikki päätyvät maksamaan sen. Nimittäin näitä resursseja tarvitaan palveluiden tuottamiseen. Kyseessä on tietynlainen muna-kana –ongelma eli jos ei ole palveluja niin maksuhalukkuus on pienempi, mutta palvelujen rakentaminen taas vaatii näitä lisenssimaksuja. Tuottoja haluttaisiin käyttää ainakin viestintään, aluetoiminnan rahoittamiseen, alueleireihin, tuomaritoimintaan, valmennus- ja seuratoimintakoulutukseen jne.

Uuden Karateliiton hallituksen ensimmäinen puoli vuotta on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olemme painiskelleet budjettikurimuksessa ja yrittäneet muokata asenteita, asettaneet haastavia tavoitteita ja luoda uskoa tulevaan. Nyt ryhdytään kasaamaan vuoden 2019 budjettia, jota käsitellään ensimmäisen kerran Karateliiton hallituksessa elokuun lopulla. Taloustilannehan on perinteisen tiukka, mutta yritämme silti löytää tärkeille asioille tukea liiton puoleltakin. Vakinaisia resursseja esimerkiksi viestintään ja seurojen/alueiden tukemiseen tarvittaisiin ja toivottavasti jossain vaiheessa näihinkin on mahdollisuus panostaa entistä enemmän. Aika paljon kuitenkin edelleen joudutaan tekemään vapaaehtoistyöllä oman toimen ohessa, mikä tietenkin jossain määrin on urheiluliitoissa ihan normaali tilanne. Tällä tavoin voidaan saada paljon aikaan, jos vapaaehtoistyötä löytyy yhä enemmän ja sitä pystytään koordinoimaan. Lohjan SM-kisat olivat yksi hieno esimerkki vapaaehtoistyön merkityksestä ja onnistumisesta.

Kiirettä on pitänyt myös hallituksessa, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että en kadu, että aikanaan ryhdyin tähän. Vaikka paljon on vielä parannettavaa, suunta on oikea ja koko porukalla tekemisen meininki. Hienoa nähdä, että vähitellen intoa ja ideoita syntyy joka puolella Suomea. Uskon, että yhdessä saamme todella paljon hyvää aikaan.

Olkaa aktiivisia ja pidetään yhteyttä!

Yhteistyöterveisin,

Kimmo