COVID-19

No siis voi kyllä sanoa, että tänne Tanskaan kun lähdin niin en olisi uskonut että vuoden aikana pääsisi kokemaan mellakat Chilessä ja pandemian. Noin kolme viikkoa sitten tuli tieto, että Puolan Harasuto Cup on peruttu koronan takia ja sitä sitten voivoteltiin seuraavissa harjoituksissa. Samoissa harjoituksissa Allan kertoi meille treeni porukalle, että on hyvin todennäköistä, että koulut suljetaan seuraavalla viikolla. No sitten noin kymmenen aikaan samana iltana, kun täällä kämpillä makoilin niin alkaa käytävästä kuulua juoksua ja huutoa. Muutama pojista juoksi koputtamaan meidän kaikkien ovia ja käski tulemaan katsomaan uutisia olohuoneeseen. Uutisissa sitten Tanskan pääministeri kertoi että koulut, päiväkodit ja kaikki muu julkinen toimi suljetaan välittömästi seuraavaksi kahdeksi viikoksi ja todennäköisesti pidemmäksikin aikaan. Itse olin ensin vähän hämilläni, että miksi näin radikaalit toimet, koska olin siinä uskossa että Tanskassa olisi vain kolme sairastunutta. Oikea luku sillä hetkellä oli jo yli 500 sairastunutta, joten oma tietoni oli hitusen hieman jäljessä. No sitten kun uutiset loppuivat ja huoneeseeni palasin niin puhelimeen tuli jo täyttä päätä viestiä, että meidän treenipaikka Nordkraft on tietenkin myös suljettu ja että sinne ei ole kenelläkään enään mitään asiaa. Treenaaminen kimpassa loppui sitten siihen. Taisi olla jo seuraavan päivänä kun tuli, että rajat suljetaan myös. 

Seuraavina päivinä ihmiset tietenkin menivät paniikilla kauppaan ja kauppojen hyllyt olivat tyhjät jokaisessa kaupassa. Kaikki julkinen liikenne pistettiin ihan minimiin ja bussien etuovia ei avata jotta bussikuskit pysyisi turvassa tartunnoilta. Kaikki ulkoliikuntapaikat on suljettu ja suurimmassa osassa on jopa poliisit vahtimassa että ihmiset uskovat ja jos et suostu poistumaan kun poliisi käskee pääsee nauttimaan yön putkassa. Oli kyllä erikoista nähdä miten muutamassa päivässä vilkkaasta miljoonakaupungista muuttui ihan totaallinen aavekaupunki. Tällä hetkelläkin ainoastaan ruokakaupat ja apteekit ovat auki. Myös se oli suuri pettymys, että suurin osa mun vaihto-oppilas kavereista joutui lähtemään omiin kotimaihinsa ilman, että kerettiin edes hyvästellä:(

Päivä toisensa jälkeen tuli uusia kilpailuja ja leirejä jotka ovat peruttuja. Myös Olympialaiset johon meillä oli jo liput ostettuna on siirretty ensi vuodelle. Omalta osaltani on hyvin ärsyttävää että ei pääse kisaamaan, koska tämä on minun viimeinen vuoteni U18 ja olisin toivonut paljon otteluita ennen U21 siirtymistä. No asialle ei voi mitään ja se on sama kaikille joten sillä mennään. 

Aika tuntuu jotenkin pysähtyneeltä kun mitään ei voi tehdä tai ketään ei voi nähdä. Päivät kuluu yleensä koulujuttuja tehdessä, treenatessa, facetimessa puhellessa ja netflixiä katsoessa. Treenaaminen on joko ulkona juoksemista tai kehonpainolla crossfittiä. Onneksi ei ihan yksin tarvitse joka päivä treenata, kun mun seinänaapurissa asuu kaksi norjalaista ottelijaa joiden kanssa oon sitten päässyt treenaamaan. Onneksi sää on suosinu Aalborgia. Päivisin on aurinko paistanu ja ollu jo semmonen 12-15 astetta lämmintä ja ensi viikolla pitäisi olla jo melkein 20 astetta! 

Muutama päivä sitten uutisissa tuli jo, että korona ollaan pikkuhiljaan saatu hallintaa ja koulut yritetään avata jo heti pääsiäisen jälkeen.  Joten sormet ristiin ja toivotaan, että päästään palaamaan normaaliin elämään mahdollisimman pian!

-Venla