Cảm ơn và Xín chào!

Tänne on tullut talvi.  Vaikka elohopea liikkuu 20 asteen paremmalla puolella, paikalliset pukeutuvat täällä pitkiin housuihin ja toppatakkiin. Ulkona tuskin kenenkään mielestä on niin kylmä, mutta jostain syystä kaikki tykkäävät pukeutua hyvin lämpimästi. Voitte vain kuvitella kuinka paljon katseita sain viime viikolla, kun kävelin treeneihin shortseissa ja t-paidassa.

Olen huomannut, että sää on muutenkin tärkeä ja jokapäiväinen puheenaihe paikallisille, ja monesti sää on syy kaikkeen huonoon. Flunssa kuulemma johtuu sään radikaalista vaihdoksesta ja väsymys treeneissä kuivasta ilmasta. Ehkä johtuu, ehkä ei, en tiedä. Näin minulle on kerrottu.

Tanaka sensei, jonka luona kävimme Japanissa treenaamassa, tuli nyt puolestaan tänne Hanoihin kahdeksi viikoksi avustamaan treeneissä. Valitettavasti itse pystyin osallistumaan treeneihin vain ensimmäisen viikon ajan, sillä toisen viikon halailin kiitettävästi vessanpöntön reunuksia. Toisin sanoen, oli hieman ongelmia oman terveyden kanssa.

Tanaka sensein kanssa treenattiin joko kaksi kolmen tunnin sessiota päivässä, tai yksi viiden tunnin treeni yhtäjaksoisesti. Viiden tunnin sessiot olivat kyllä aika extremejä! Kyseinen sessio vaatii myös tosi paljon keskittymistä. Kieltämättä siinä viimeisten tuntien aikana ehti moneen kertaan miettiä eri variaatioita tulevasta illallisesta. Jos joku yhtään ihmettelee, että mikä järki siinä on treenata niin kauan putkeen kerrallaan (minä ainakin aluksi mietin), siinä on kyllä ihan hyvä pointti takana. Hyvällä säkällä kisat voivat kestää huomattavasti yli kolme tuntia ja pitkillä treeneillä taataan se, ettei kunto lopu kesken kisojen.

Tätä tekstiä kirjoittaessa istun,yllätysyllätys,  lentokoneessa, mutta tällä kertaa tuleva reissu on täysin karatefree eli pelkkää lomailua ja löhöilyä! Pidennetty viikonloppu Etelä-Vietnamin rantaparatiisissa, Cam Ranhissa. Olisi varmasti parempi omatunto lähteä lomailemaan, jos treenejä olisi enemmän alla, mutta niinkuin aikaisemmin jo mainitsin; viime viikot ovat menneet terveyden kanssa kamppaillessa.

Lennän Suomeen takaisin jo ensi viikolla. Jännä, kuinka nopeasti aika menee.  3,5kk  jälkeen lähden kotiin paljon uutta oppineena ja kokeneena. En olisi ikinä uskonut ennen matkalle lähtöä, että näin paljon uusia asioita tulee opituksi myös lajin ulkopuolelta. Olen esimerkiksi oppinut hieman paikallista kieltä, uuden tavan viikata pyykkejä, syömään kunnolla puikoilla ja ihan vain syömään kunnolla ja monipuolisesti. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään!

Muistan joskus kaverin tutun sanoneen, että ihminen on tullut aikuiseksi, kun on kerran käynyt illalistamassa yksin kodin ulkopuolella. Tämän mittarin mukaan voin siis nykyään luokitella itseni aikuiseksi.

-Bess