In Memoriam – Ilkka Muraja

Saimme juhannusviikolla Karateliittoon suru-uutisen Ilkka Murajan menehtymisestä.

Ilkka Muraja oli suomalainen karatevaikuttaja, joka on ollut tuomassa Shotokan-tyylisuuntaa Suomeen. Risto Tuominen muistelee Ilkkaa seuraavasti:  Ilkka lähti Japaniin1960-luvulla. Hän opetteli siellä japanilaista maalaustaidetta ja teki omia tauluja. Tyyli oli kalligrafimaisen pelkistettyä, usein vesiväreillä. Myymällä taulujaan ja tekemällä erilaisia satunnaistöitä hän elätti itsensä useiden vuosien ajan Japanissa. Hän aloitti karaten harrastamisen tokiolaisessa Shotokan -tyylisuunnan dojossa v. 1967. Hän oli jossain vaiheessa päättänyt, että kun hänellä tulee 50 tikkiä täyteen, hän palaa Suomeen. Ilkan kertoman mukaan tikkejä ehti tulla kuitenkin rutkasti yli 50 kpl.

Treeni perinteisellä japanilaisella shoto-kan dojolla oli kurinalaista ja kovaa. Ennen Suomeen muuttoaan hän ehti saada myös 2. danin. Suomeen tultuaan hän opetti ensin Helsingin Meido-kanissa ja myöhemmin muutettuaan kotiseudulleen Porvoon Tora -nimisessä seurassa, jonka hän perusti v. 1974.

Ilkan valmennustyyli oli japanilaismaisen tiukkaa ja salikuri oli perinteistä. Tekniikan puhtauteen pyrkiminen oli keskeistä ja käsitekniikoilla oli pääpaino. Nykyaikaista jalkatekniikkaa hän ei juurikaan harrastanut. Tekniikat olivat suoria ja niiden tuli olla voimakkaita. Zanshin’ia hän edellytti joka suoritteeseen. Ilkka otteli yhdessä Suomi-Ruotsi maaottelussa. Kotimaisissa kilpailuissa hän toimi pääasiassa tuomarina.

Lopetettuaan aktiivisen karaten harrastamisen hän keskittyi taitelijaelämään.

Kuriositeettina mainittakoon, että useiden vuosien ajan hän ilmoitti ammatikseen Helmenkalastaja. Kun hänen työttömyysavustuksensa evättiin, Ilkka vei asian oikeuteen. Hän voitti, oikeus katsoi, että koska hän pystyi näyttämään toteen ilmoittaneensa kaikissa yhteyksissä vuosien ajan ammatikseen helmenkalastajan, se tuli hyväksyä hänen ammattinaan. Riippumatta siitä, voiko Suomessa kyseistä ammattia harjoittaa. Oikeuden mukaan ihmisillä voi olla paljon muitakin ammatteja, joita ei Suomessa pysty täysipainoisesti harjoittamaan.